Ristiriidoista, määrittelyistä ja täydellisyyden tavoittelusta

Se, kun toisaalta haluaa oman talon ja puutarhan – ja toisaalta tahtoisi asua kesän veneessä tai kokeilla matkailuautoelämää.

Se, kun nauttii freelancerin vapaudesta ja kaipaa silti joskus paikkaa, minne mennä aamuisin.

Se, kun tavallaan haluaisi syödä vegaanisesti, mutta samaan aikaan himoitsee raakaa kalaa ja kananmunia, eikä halua olla vaivaksi muille.

Se, kun tahtoisi asua luonnon rauhassa, mutta välillä haaveilee kakluunillisesta töölöläisasunnosta.

Se, kun ehkä toivoisi lasta ja sitten samalla miettii, että nykyinen elämä on ihanan mukavaa ja helppoa.

Se, kun tahtoo seikkailuja – mutta niille lähteminen tuntuu vähän rasittavalta.

Se, kun matkustaisi mielellään junalla, mutta on kiireinen, ja valitsee siksi kuitenkin lentokoneen.

Se, kun on yhtenä päivänä onnellinen ja seuraavana turhautunut.

Se, kun haluaisi pukeutua vastuullisiin vaatteisiin, mutta löytää kauneimmat asut usein ihan tavallisista putiikeista.

Se, kun ei oikeastaan usko rahan tuovan onnea, mutta tavoittelee sitä vähän silti.

Se, kun tahtoisi olla huoleton joogamuija ja samalla miettii, miten sijoittaisi rahansa.

Se, kun haluaisi säästää kakun ja syödä sen.

Toivoisin välillä, että olisin selkeämpi ihminen. Sellainen, joka ei ole kuin monta ihmistä yksissä nahoissa. Sellainen, jolla on selkeät, vakaat päämäärät, ja jonka mieli ei vaihtele päivästä, kuun ajasta tai ties mistä tähtien asennosta johtuen. Sellainen, joka alkaa vegaaniksi, jos niin päättää, ja pysyy sitten tuossa päätöksessään. Sellainen, joka olisi tiennyt jo lukiossa, mitä tahtoo aikuisena tehdä ja olisi sitten seurannut tuota tietoaan.

Vaan en ole sellainen. Ehkä se on yksi niistä asioista, joiden kanssa joudun tässä elämässä tekemään rauhan. Olen ristiriitainen ja vaikeasti määriteltävä ja muottiinmahtumaton, ja tulen luultavasti aina olemaan.

Kritisoin tuossa jokin aika sitten Jonathan Safran Foeria ja hänen uutta We are the Weather -kirjaansa, jota en ole edelleenkään saanut luettua loppuun. Hermostuin tyyppiin, koska olen lukenut myös hänen edellisen kirjansa nimeltään Eating Animals. Ensimmäisessä kirjassa Safran Foer luopuu eläinten syömisestä. Ja sitten joitakin vuosia myöhemmin hän kirjoittaa uuden kirjan (sen Weatherin), jossa tuskailee sitä, miten vaikea hänen on olla syömättä lihaa.

Tekopyhä tyyppi? Vai ärsyttääkö hän minua niin paljon ehkä sittenkin siksi, että olemme aika samanlaisia? Aikeemme ovat puhtaat ja hyvät, mutta toteutus vähän ontuu. Elämä ja ristiriidat tulevat väliin.

Mediassa ja somessa saavat usein näkyvyyttä ihmiset, jotka ovat ihan täysillä yhden asian puolesta. On kiinnostavaa, jos joku vaikka omistautuu ilmastonmuutoksen torjumiseen ja alkaa syödä itse kasvattamiaan juureksia, kulkee pyörällä kesät talvet ja ottaa pelkkiä kylmiä suihkuja, jottei tuhlaisi energiaa.

Ihailen näitä ihmisiä, mutten oikein samaistu. Olen yhtenä päivänä innoissani ilmastonmuutoksen torjumisesta ja seuraavana uppoudun suunnittelemaan kotimme sisustusta ja napostelen siinä samalla sushia. Minun on vaikea antaa yhdelle asialle kaikkeni, ja se välillä ärsyttää ja hävettääkin.

Toisaalta ajattelen, että tämä tietynlainen ailahtelevuuteni on myös rikkaus. Olen kiinnostunut monista asioista ja se on myös näkynyt elämässäni: oikeastaan tuntuu, että olen elänyt jo monta erilaista elämää.

Lisäksi tahdon taistella sitä ajatusta vastaan, että asiat on tehtävä joko täydellisesti tai ei ollenkaan. Se on kamalan raskas ajattelutapa, koska harva meistä jaksaa tehdä asioista aina hyvin. Lisäksi se lannistaa. Jos esimerkiksi vastuullinen elämäntapa tarkoittaa, ettei saa koskaan lipsua siitä, niin kuinka moni todella haluaa ryhtyä moiseen?

Uskon 80/20 -ajatteluun aika monessa. Jos syö useimmiten terveellisesti, välillä voi herkutella. Ei ole niin väliä, jos syö lomalla juustoa vaikka joka päivä, jos arkena välttelee sitä. On parempi lentää kerran vuodessa kuin joka kuukausi.

Ehkä koko ajatus siitä, että on ristiriitainen tai ei tee tarpeeksi johtuu osin siitä, että on määritellyt itsensä tai tavoitteensa liian tiukasti. Ihminen nyt on usein aika monimuotoinen, sotkuinen, epämääräinen ja keskeneräinen olento.

Ehkä on ihan ok olla joogaava yksityisyrittäjä, jolla on sijoituksia, joka elää kuukauden pari kesästä nomadielämää ja loput vuodesta pysyy omistusasunnossaan, ihminen, joka syö paljon kasvisruokaa mutta vähän muutakin, tyyppi joka kaipaa sekä vapautta että turvaa, seikkailuja ja kotia.

Ehkä ei vain pidä yrittää tunkea itseään mihinkään muottiin, vaan olla juuri niin ristiriitainen kuin on, unohtaa täydellisyyden tavoittelu ja tehdä parhaansa, mitä sitten tekeekin. Jos jokainen tekisi sen, maailma olisi jo aika erilainen paikka.

Kuva Zoltan Tasi / Unsplash

Seuraa blogia:

Bloglovinissa

Saatat tykätä myös näistä

2 kommenttia

  1. Hei, tosi mieltä kutkuttava kirjoitus! Minusta tuntuu, että me kaikki olemme aika paljon sinne tänne sojottavia tähtiä, vähän yhtä mutta sittenkin myös toista… Sinä olet kiinnostava! Ja sitä paitsi; kuka ihmeen puolijumala sanoo, ettei mielipidettä saa vaihtaa ja että se olisi sen epäpyhempi päätös? Elämä kuljettaa eteenpäin ja jutuilla on aikansa. Minä inhosin joskus eläinten tappamista ja ryhdyin siksi kasvissyöjäksi, mutta sitten 10 vuotta myöhemmin totesin, että eiköhän tämä nyt ollut tässä. Olen antanut asialle oman osuuteni juuri nyt ja ryhdyin taas vähitellen sekasyöjäksi. Nykyään ajattelen, että eläimen tappaminen on monessa tapauksessa ihan jees, esimerkiksi metsästämällä, jolloin eläin on elänyt hienon luonnonmukaisen elämän ja kuolee heti. Sitä paitsi ilmastoahdistuksen sijaan tunnen suurta muoviahdistusta, joka on minusta maapallon suurin ongelma. Ilmaston muuttumisen jälkeenkin elämä jatkuu, tosin erilaisena, mutta kuitenkin luonnollisena. Muovin aiheuttamien hormonihäiriöiden, joka ulottuu pahimmillaan jonnekin 400 vuoden päähän tulevaisuuteen, vaikka HETI lopettaisimme sen tuotannon, vaikutus ihmisiin ja eläimiin ei ole luonnollinen ja se on hallitsematon. Enkä tällä sano, etteikö ilmastonmuutoskin olisi todella huono asia! Tykkään tosi paljon lukea blogiasi. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *