Riittämättömyydestä ja rakkaudesta

There will always be someone who can’t see your worth. Don’t let it be you. 

Epäilen, että moni surkeus elämässä johtuu yksinkertaisesti siitä, että ei osaa rakastaa itseään tarpeeksi. Että pelkää, ettei riitä. Että joko tietoisesti tai alitajuisesti ei koe ansaitsevansa parasta.

Jos ei rakasta ja arvosta itseään kokonaisena, hyväksyy helposti samanlaista käytöstä myös muilta. Antaa muiden kohdella huonosti, koska itsekin kohtelee itseään huonosti. Vähättelee itseään ja puhuu itselleen rumasti ja romuttaa niin itsetuntoaan. Sabotoi itse omaa elämäänsä.

Been there, done that. Se ei tee hyvää.

Olin ja olen kai vieläkin se kilttityttö, joka etsii aina syytä itsestään. Ajattelin pitkään, että minussa oli jotain vikaa, jos joku ei pitänyt minusta tai ei halunnut olla kanssani. Oli kyse sitten työelämästä tai ihmissuhteista. Ihan sama, millaisia nuo tyypit olivat. Pelkäsin, etten ole riittävä, en tarpeeksi kiva, kaunis tai nokkela.

Sittemmin tajusin pari asiaa. Ensinnäkin muiden ihmisten pitämisellä ja pitämättä jättämisellä on usein hyvin vähän tai ei ollenkaan tekemistä sinun kanssasi. Kyse on heistä, ei sinusta. On ajanhukkaa ja vieläpä aika itsekeskeistä ajatella esimerkiksi, että joku sitoutumiskammoinen tyyppi haluaa kuitenkin sitoutua tavattuaan sinut. Tai jos joku ilkeilee vaikkapa töissä, ei silloinkaan ole kyse sinusta, vaan tuon ihmisen omista ongelmista.

Toinen tärkeä oivallus on se, ettei omanarvontunnolla kuulu olla mitään tekemistä muiden ihmisten kanssa. Se on sisäinen homma, sitä ei voi rakentaa ulkoapäin. Omaa arvoaan ei saa sitoa muiden mielipiteisiin. Muiden takia ei saa pettää itseään. Jos niin tekee, ei saa rakkautta siltä yhdeltä ihmiseltä, jonka rakkauteen pitäisi aina voida luottaa.

Se ihminen olet sinä.

Tässä maailmassa on aina joku, joka ei näe arvoasi. Anna hänen olla ja kävele toiseen suuntaan. Ja keskity uskomaan itse itseesi.

Omalla kohdallani viime aikojen paras rakkaudenosoitus itselleni oli se, kun ryhdyin yrittäjäksi. Se oli uskonhyppy, osoitus, että minä uskon minuun. Se on tärkeintä. Usein isoin asia unelmien toteuttamisen tiellä  olet sinä itse ja pelko siitä, että mitä jos en onnistukaan, mitä jos en riitä.

Mitä ihmissuhteisiin tulee, jos joku ei pidä sinusta (ja käyttäydyt kuitenkin ihan kivasti) tai halua olla kanssasi, hän nyt vain on sinulle väärä. Samaa sanon, jos joku ei tiedä, haluaako hän olla kanssasi (kyllä sen vain tietää) tai pitää sinua jonkinlaisena varasuunnitelmana. Puhumattakaan siitä, jos tuo ihminen vielä oikeasti kohtelee sinua rumasti. Pätee ihan yhtä lailla ystäviin kuin rakkauteenkin.

Sinussa ei ole vikaa, sinä et ole riittämätön, sinun ei tarvitse olla coolimpi, fiksumpi, menestyneempi, jännittävämpi, helpompi tai laihempi tai mitään muutakaan. Sinun tarvitsee vain rakastaa itseäsi niin paljon, että ymmärrät ansaitsevasi paljon enemmän.

Kun rakastaa ja arvostaa itseään, oppii kävelemään nopeasti ulos suhteista ja tilanteista, joissa tuntee itsensä arvottomaksi. Silloin näyttää itselleen ja universumille, että ansaitsee parempaa, ansaitsee kaiken hyvän ja rakkauden, jota ei tarvitse epäillä ja joka tekee onnellisemmaksi, ei onnettomammaksi.

Rakasta siis ensin itse itseäsi. Maailma seuraa kyllä perästä.

Lainaus: Mel Robbins

Kuva: Satu Nyström

PODCASTBLOGLOVININSTAGRAM

Saatat tykätä myös näistä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *