Purjehdukselta opittua

Terkut meriltä! Hyppäsimme pari viikkoa sitten Helsingissä purjeveneeseen ja suuntasimme keulan kohti Saaristomerta, arki unohtui hetkessä ja pää täyttyi lähinnä pohdinnoista liittyen tuuliin, hyviin satamiin ja rantautumisen työnjakoon.

Purjehtiminen on yhtäaikaa rentoa ja raskasta, keveää ja vakavaa. Merellä asiat asettuvat mittasuhteisiinsa ja pienet murheet unohtuvat. Samalla sitä oivaltaa monta asiaa itsestään ja arjestaan ja huomaa, miten monia juttuja pitää itsestäänselvyyksinä:

1 Käytän normaalioloissa järkyttävän huolettomasti vettä. Sitten kun on kovien tuulten tähden jumissa pienellä saarella kaukana kaikesta, eikä saaresta löydy juomavettä eikä suihkua, puhdasta vettä alkaa arvostaa ihan uudella tavalla. Meillä on veneessä 60 litran vesitankki, ja sillä pitää nyt selvitä monta päivää. 60 litraa ei ole kovin paljon, kun sitä käyttää kaksi ihmistä ja kaksi koiraa, voin kertoa. Tämän jälkeen lorottelen vettä kotonakin toivottavasti harkitummin.

2 Hiustenpesu sadesuihkun alla on ylellisyyttä. Sadesuihku löytyy siis kotoani. Täällä ei sen sijaan ole suihkua lainkaan, vaan vierasvenesatamassa on sauna, jossa voi peseytyä perinteiseen tapaan vati ja äyskäri -periaatteella. Tämän kuontalon peseminen tuolla taktiikalla ei kuulu lempiasioihini.

3 Olen nettiriippuvainen. Olemme nyt siis pienellä saarella nimeltä Bodö, ja tuilimme tänne kovia tuulia pakoon läheiseltä Jurmon saarelta. Jurmo on ulkosaaristoa, ja järkytykseksemme puhelimien netti ei toiminut siellä. Kun netti ei toimi, sitä tajuaa, miten paljon sen varaan laskee. Näin purjehtiessa se on elintärkeä jo säiden, tuulien ja purjehdusreittien tutkimisessa.

4 Jääkaappi on oivallinen keksintö. Tämä vene on huomattavasti suurempi kuin edellinen, jolla olen seilannut. Mutta täällä ei ole kiinteää jääkaappia, vaan meillä on mukana kannettava versio. Se on ison kylmälaukun kokoinen ja toimii sähköllä. Paha vain, että sähköä saa vain satamissa. Mitään kauhean helposti pilaantuvaa jääkaapissamme ei siis voi säilyttää, eikä sinne myöskään kovin paljon ruokaa mahdu.

5 Vessa, jota ei tarvitse aika ajoin tyhjentää, on kiva juttu. Vessa-asioissa on myös tapahtunut suuri upgreidaus sitten viime veneen. Edellisessä veneessä ei siis ollut kiinteä vessaa, vaan kannettava potta. Tässä veneessä on vessa (jee!), mutta kuten kaikissa veneissä, se pitää aina välillä tyhjentää. Vaikkakin septitankki on sekin 60-litrainen, eli luulisi, ettei ihan heti täyty yli äyräiden, vessassa käyntejä tulee täällä säännösteltyä.

6 Lähikauppa kävelymatkan päässä on aika jees. Meiltä alkaa ruoka loppua (tai siis tuore ruoka, säilykekalaa ja pussiperunamuussia on vielä pariksi viikoksi) ja lähin kauppa on jossain parinkymmenen merimailin päässä. Ja kerroinko jo, että olemme tosiaan hieman jumissa täällä pikkusaarella kovien tuulien tähden. Nyt siis odottelemme, että ne vähän rauhoittuvat ja uskallamme taas merelle. Onneksi täältä löytyy kiva ravintola, josta saa vallan herkullisia hamppareita – olen näköjään tällä reissulla melkoisella burgeridieetillä.

7 Ihminen ei ole kovinkaan voimakas. Ainakaan, kun vertaa luontoon. Tuolla merellä puhkuu nyt tuuli 13 metriä sekunnissa ja aallotkin nousevat noin metriin. Ei kuulosta pahalta, mutta annas olla kun keikut siellä purjeveneellä. Siinä huomaa, miten pieni ihminen on, miten suuri mahti luonnolla. Ja toivoo, että tuo mahtava meri on armollinen ja pääsee hengissä rantaan.

8 Olemme kaikki vastuussa tästä planeetasta. Tällä reissulla emme onneksi ole nähneet kovin paljon sinilevää, mutta jonkin verran kuitenkin. Ja kun sitä on, se on kovin harmillista paitsi luonnon myös ihmisen kannalta: ei paljon kiinnosta mennä uimaan levämömmön sekaan. Itämeri voi huonosti, ja me ihmiset olemme syyllisiä. Roskia täällä saaristossa ei juuri näe, mikä on ihanaa. Näihin paikkoihin ei oikein pääse kuin veneellä, ja veneilijät tuntuvat olevan yleisesti aika vastuuntuntoisia ja vievän roskat mukanaan. Jätehuolto on myös hyvin järjestetty täällä kaikkialla, siitä pitää huolen Pidä Saaristo Siistinä -järjestö.

9 Meikkaaminen menettää merkityksensä, kun suuntaa pois kaupungista. Lopetin meikkaamisen ensimmäisenä purjehduspäivänä, eikä asia ole sen jälkeen tullut mieleenkään. Miten sitä voikin pitää jotain asiaa arjessaan niin tärkeänä (en yleensä kaupungissa liiku ilman ripsaria minnekään) ja sitten unohtaa sen kokonaan?

10 Purjehtiminen on paras retriitti ikinä. Rakastan tätä touhua juuri siksi, että täällä on kovin helppoa olla onnellinen, unohtaa kaikki turhuudet ja paineet ja stressi, purjehtiessa pääsee hetkessä irti kaikesta ja voi uudelleen käynnistää itsensä, heivata päästään kaiken ylimääräisen ja palata ehkä takaisin hieman uudistuneena ja ainakin paljon rennompana.

Kuva: Mika

BLOGLOVIN, INSTAGRAM

Saatat tykätä myös näistä

3 kommenttia

  1. Kun irtautuu normiarjestaan, sitä huomaa kuinka paljon turhia asioita tekee päivittäin. Kuluttaa surutta. Ihminen tulee toimeen yllättävän vähällä. Ja voi silti olla onnellinen.

  2. Irtautuminen normiarjesta on pään tyhjennystä parhaimmillaan. Sitä huomaa myös mika elämässä on tärkeää ja mikä turhaa.

  3. Yksi mun suurimpia unelmia on päästä joskus ihan kunnolla purjehtimaan. Olen vain tosi matkapahoinvoiva ja tulen helposti merisairaaksi, mutta silti unelmoin purjehtimisesta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *