Pieniä asioita, parempi elämä

Gullkronassa, Saaristomerellä. Päädyimme tänne suojaan sen tuulisen päivän jälkeen.

Tuuli puhaltaa yhdeksän metriä sekunnissa, vene kyntää merta vasemmalla kyljellään, liian kallellaan, jotta tahtoisin ohjata. Silloin näet tuntee tuulen ja meren voiman, miten ne vain odottavat tilaisuutta heitelläkseen meitä kuin lastua laineilla, jos hetkeksikin herpaannun.

Tiedän, että purjevene ei kaadu, ei ainakaan Saaristomerellä, ei näillä tuulilla ja aalloilla. Jos purjeet ja meri lähestyvät toisiaan liikaa, tuulen voima murtuu ja vene kaiketi kääntyy pystyyn. Vähän niin kuin elämässäkin usein käy: lopulta tasapaino palautuu. Kun tarpeeksi pitkään kulkee väärään suuntaan, jossain kohtaa tulee korjausliike. Tapahtuu jotain, joka muuttaa suunnan, maailmankaikkeus antaa pienen tönäisyn, ja kurssi korjaantuu.

Niin tai näin, vene on nyt kallellaan, istun sillä kyljellä, jolta on pidempi matka aaltoihin, ja katselen koko ajan kauemmas katoavia tuulimyllyjä. Ne sijaitsevat eräässä kivassa satamassa, ja seuraan niitä katseellani, koska ne ovat maamerkki: ne erottuvat tästä veden, luotojen ja kallioisten saarten maailmasta, jossa kaikki näyttää kaukaa samalta.

Niitä tuulimyllyjä katsellessani tunnen itseni vapaaksi ja maailman suureksi ja ymmärrän, miten raskas mennyt vuosi onkaan ollut, miten paljon pandemia ja elämän kutistuminen kotiin ja ulkoilmaan onkaan ahdistanut, ja ahdistaa edelleen. Ja miten sitä niin helposti turtuu elämään niin.

Ajatus paluusta siihen tuntuu samalta kuin sunnuntai-illan pieni kuolema. Haluaisin, että nämä huolettomat kesäpäivät, jännittävät hetket merellä ja tyynet illat suojaisissa satamissa jatkuisivat, vaikka veneessä eläminen ja paikan jatkuva vaihtaminen onkin tavallaan vähän epämukavaa – tai ehkä juuri siksi. Liika mukavuus kun taitaa tappaa sekä ruumiin, mielen että sielun.

Ensin ajattelen, että voisimme muuttaa koko kesäksi veneeseen, jatkaa tätä seikkailua, tehdä töitä, missä sitten olemmekin, alkaa diginomadeiksi, koska miksi ei. Mutta jokainen reissu loppuu joskus ja talvi tulee, joten se ei ole kovin kestävä ratkaisu.

Avain on tavallaan yksinkertaisempi, tavallaan ei. Se on tehdä arjesta kivempaa – mutta se niin usein unohtuu, sitä urautuu, alkaa elää helposti, mukavasti. Ja sitten ihmettelee, mistä se outo ahdistus kumpuaa.

Siksi on tehtävä jotain erilailla. Kun palaan kotiin, aion:

  • Keksiä kivoja rutiineja, jotka rytmittävät viikkoa. Ensimmäinen on Perjantain parhaiden Noora Koolta ryöstämäni perjantaipuska ja -pulla. Eli tuoreita kukkia ja pullaa (tai jotain muuta herkkua) joka perjantai. Toinen kiva juttu, jonka lanseerasimme alkukesästä, on lauantain herkkuaamiainen. Teemme siis silloin tavallista paremman aamiaisen ja aloitamme aamun hitaasti. Suosittelen. Kolmas rutiini, josta tykkään, on uutispodcastin kuuntelu perjantaina. Kuuntelen Uutisraporttia ja Jaa, ei, tyhjiä, poissa -podeja. Niistä saa kootusti tietää viikon tärkeimmät uutiset analysoituina, eikä tarvitse jatkuvasti lukea niitä netistä. Samalla tulee kiva tunne, että on selvillä tärkeistä asioista, vaikkei katsokaan vanhempiensa tapaan puoli yhdeksän uutisia.
  • Aloittaa luovan harrastuksen. Jos korona suo (ja uskon, että se suo), tahtoisin mennä vaikkapa keramiikkakurssille. Tykkään tehdä asioita käsilläni, vaikkakin unohdan sen välillä vuosiksi. Ehkä nyt olisi kuitenkin aika aloittaa taas.
  • Hankkia liikuntaharrastuksen, joka vie ainakin kerran viikossa kodin ulkopuolelle (enkä siis tarkoita nyt lähilenkkimaastoja). Olen liikaa lähiympäristössä ja lisäksi harrastus kerran viikossa tekee varmasti hyvää. Tai siis kaksi kertaa viikossa, sillä se luova juttu.
  • Aloittaa aamuni inspiroivalla kirjalla tai podilla sen sijaan, että lukisin uutisia, jotka ovat usein täynnä ikäviä asioita.
  • Pukeutua kauniisti, aina. Ei niin, että yleensäkään hengaisin vanhoissa verkkareissa, mutta usein pukeudun kotona vähän tylsästi. Ja se taas vaikuttaa siihen, millaiseksi tunnen oloni ja kehen vaikka haluaisin tai en haluaisi törmätä kadulla. Eeva Kolu on sen hyvin sanoittanut: ”Hyppäisinkö puskaan vai tervehtisinkö jos olisin pukeutunut tähän silloin kun törmään eksääni?”
  • Käydä vapaa-aikana kivoissa paikoissa niin kauan kuin sää suo. Listallani ovat ainakin Isosaari, Porvoo, Tampere, Bengtskär.
  • Ja seikkailla vähän. Nukuimme juhannuksena yhden yön riippumatoissa, ja se oli ihan yllättävän kivaa (Olin henkisesti varautunut siihen, etten nuku koko yönä, pelottaa, on kylmä, hyttyset häiriköivät ja koira karkaa. Mitään tästä ei tapahtunut, vaan nukuin melko makoisasti, koira herätti vain kolmesti, kun varomaton kauris erehtyi liian lähelle leiriä ja se piti haukkua pakosalle, oli lämmin, eikä edes juuri jännittänyt.).
  • Viettää hyvin vähän aikaa somessa. Kääntelin asiaa sitten miten päin vain, tulen aina samaan tulokseen: se paikka ei oikein sovi minulle, eikä tee kovin hyvää. Toki joskus on kiva päivittää jotain, tallentaa kivoja juttuja, mutta se siitä, sanoisin.
  • Jos korona suo, tahtoisin elämääni lisää kulttuuria. Tekisi varmasti aika hyvää käydä edes kerran kuussa näyttelyssä, museossa, teatterissa, baletissa tai muussa sellaisessa. Ja tietenkin leffassa!
  • Kokeilla jotain uutta ravintolaa kerran kuussa. Opetella kokkaamaan uusia ruokia. Ja kutsua taas ystäviä useammin syömään, siis jos…tiedätte kyllä mikä.
  • Juhlistaa kaikkia onnistumisia ja merkkipäiviä, ihan vain, koska elämässä nyt ei koskaan voi olla liikaa juhlia.
  • Muistaa sen, mikä on välillä päässyt unohtumaan: Elämässä on kauneutta ja taikaa – ja niitä on enemmän, kun niihin uskoo ja ne muistaa.

Seuraa blogia:

Bloglovinissa


Saatat tykätä myös näistä

4 kommenttia

  1. Tosi ihanan kuuloisia suunnitelmia! Varsinkin toi perjantainen kukkia ja pullaa kuulosti niin hyvältä, että saatan ruveta harrastamaan samaa itsekin viimeistään silloin, kun syksy alkaa tuntua hieman liian pimeältä.

    Kiitos myös uutispodi-vinkeistä! Vaikka uutisten lukeminen kai onkin parempaa ruutuaikaa kuin somen jatkuva selaaminen, niin ruutuaikaa sekin on yhtä kaikki ja sitä sopisi myös allekirjoittaneen vähentää. Täytyy ottaa podit kokeiluun!

    1. Se kukkia ja pullaa on Noora Koon idea ja oon samaa mieltä: ihan helmi! <3

      Oon tykännyt paljon näistä podeista. Kyseenalaistan aika kovasti, kuinka hyvää uutisten jatkuva lukeminen tekee...epäilen, että aika pahaa ja näin tutkimuksetkin sanovat. On kiva kuitenkin olla selvillä maailman tärkeimmistä tapahtumista, ja siinä nämä uutispodit toimivat tosi hyvin. Saa kerran viikossa kuratoidun ja analysoidun kokonaisuuden viikon tapahtumista, toimii ainakin mulle tosi hyvin.

  2. Upea meripostaus! Toivoisin olevani rohkeampi purjeveneiden suhteen, mutta toistaiseksi olen moottorivenemimmi. Osittain ankeaksi minäkin koen tämän venyvän korona-ajan, mutta ankeus tulee täällä myös omasta epävakaudesta tulevan suhteen. Tuo lista on oivallinen! Minä olen koettanut muistaa pukeutumissäännön jo kymmeniä vuosia. Olenhan vaatefriikki, vintagen rakastaja ja romanttisuushöpsö. Mutta listallasi on tosi hyviä pointteja paljon. Somelomaa olen viettänyt jo yli kuukauden ja hyvältä tuntuu. En aio palata vielä aikoihin, jos silloinkaan. 😉 Ihanaa kesän jatkoa sinulle!

    1. Purjeveneethän ovat oikeastaan turvallisempia kuin moottoriveneet.;) Eivät kaadu ja kulkevat hitaammin. Itse en varmaan uskaltaisi ohjata moottorivenettä, liikaa vauhtia mulle!

      Täälläkin on someloma meneillään. Tuntuu hyvältä.

      Ihania heinäkuun viimeisiä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *