Mitä haluan – mitä tarvitsen

Bongasin Instasta Noora H:n hauskan listan (joka on vissiin alun perin Juliaihmiseltä) asioista, joita a) halutaan b) tarvitaan. Nämä kaksihan eivät aina mene ihan yhteen, kröhöm.

Olen muutenkin ajatellut aihetta aika paljon viime aikoina, sillä yritän konmarittaa tavaroitani, katsoin taas kerran The Minimalism -dokkarin ja teen Yalen yliopiston ilmaista nettikurssia nimeltä The Science of Wellbeing (jota lukijani suositteli, kiitos, mahtava kurssi!). Ja nämä asiat liittyvät yhteen, sillä jokaisella on tekemistä materian haalimisen kanssa.

Kaikkienhan meidän se pitäisi jo tässä vaiheessa tietää: materia ei varsinaisesti tee onnelliseksi. Materialla (tai siis rahalla) ja onnellisuudella on kyllä yhteys, mutta vain noin 65-70 tonnin vuosituloihin saakka. Eli raha lisää onnellisuutta tuohon rajaan asti, mutta sen jälkeen juurikaan ei.

Opetus? No ihan selvähän se: on aika turha tavoitella jättimäisiä tuloja, ainakin onnellisuusnäkökulmasta tarkasteltuna.

Toisekseen ihminen tuppaa asettamaan varallisuustavoitteensa sen mukaan, mitä jo tienaa ja missä seurassa niiden tienestien ansiosta pyörii. Jos ansaitsee 30 tonnia vuodessa ja kysytään, mikä määrä rahaa tekisi onnelliseksi, niin vastaus on 50 tonnia. Jos ansaitsee 100 tonnia, niin voisi ehkä kuvitella, että olisi jo tyytyväinen, onhan summa jo tuplat tuohon 50 tonniin nähden. Vaan ei se niin mene. Jos tienaa 100 tonnia, niin itse kuviteltu onnelliseksi tekevä rahasumma on….tadadaa…250 tonnia. Jokin tässä mättää ja pahasti. Tavoitesummahan nousee siis myös prosentuaalisesti. Kun pienempituloiselle riittäisi alle tuplapalkka, niin suurituloinen tarvitsee yli tuplat lisää.

Tämä kierre ei siis katoa, kun pääsee tavoitteisiinsa. Sen sijaan se pahenee.

Ja mikä parasta (tai pahinta), jos rahansa käyttää materiaan, eli hankkii sen unelmatalon ja hienon auton ja täydellisen vaatekaapin, niin onnellisuuden ennuste ei silloinkaan ole kovin hyvä. Me nimittäin totumme materiaan ja jonkin ajan kuluttua se ei enää tunnu niin magealta jutulta. Unelmakodista tulee ihan vain koti ja hieno autokaan ei jaksa enää sykähdyttää.

Jos rahansa käyttää materian sijaan kokemuksiin, kuten reissuun (jos korona suo), onnellisuus a) lisääntyy enemmän b) tunne kestää kauemmin, sillä reissu loppuu aikanaan, joten siihen ei ehdi tottua, mutta sen sijaan sitä voi muistella ja muisteleminen tuottaa lisää onnea.

Suurin kierous tässä kaikessa? Tavaraa ostetaan, koska niin tavoitellaan onnellisuutta.

No niin, tämän pitkän alustuksen jälkeen pohdiskelin, mitä materiaa haluaisin (haluan jotain varmaan hamaan loppuun asti, enkä myöskään ole alkamassa mihinkään shoppauslakkoon, kunhan tuumailen) ja mitä oikeastaan tarvitsisin.

Haluaisin:

beigen kaulahuivin

Samsungin Frame-tv:n (sen, joka näyttää taululta)

mustat urheilutrikoot

kashmirhousut

isomman ruokapöydän

pihan (tämä tosin voisi tehdä onnelliseksi, sillä puutarhanhoito kyllä lisää hyvää fiilistä)

uuden toppatakin

ihania kotivaatteita

syyspipon (elän henkisesti jo syksyssä näemmä)

paremman kameran

purjehdustakin

purjehdushaalarin

Tarvitsisin:

toisen joogatiilen (joogaan nykyisin kotona koska korona, enkä ole kovin venyvää sorttia)

juoksukengät (nykyisissä on iso reikä)

lämpimän mutta kevyen ulkoilutakin talveksi

BLOGLOVIN, INSTAGRAM

Saatat tykätä myös näistä

4 kommenttia

  1. Tämä postaus sai minut ajattelemaan omaa haluan/tarvitsen listaani. Haluan listassa on monta eri kohtaa, pääasiassa vaatteita (joogaan uusia legginsejä). Tarvitsen-listassa ei lue mitään.

    Usein haluan uutta materiaa, hintojen vertailu ja eri vaihtoehtojen tutkiminen kuuluu tietenkin prosessiin. Mutta jos en ostakaan haluamaani tavaraa heti, prosessi menee itsekseen loppuun, halu tavaran hankkimiseen häviää. Käyn kaikki vaiheet läpi, paitsi sen lopullisen ostamisen. Olen tyytyväinen, eikä lisää tavaraa kerry. Siksi minua sitten ahdistaakin, jos jotain pitää oikeasti hankkia, siitä ostamisesta en nauti, vaan nimenomaan tavaran haluamisesta.

    1. Mä olen myös huomannut, että mielihalu ostaa jotain on usein tosi hetkellinen. Sitten jos odottaa päivän tai viikon, niin se halu voikin kadota. Ja jos ei katoa, niin ehkä sitten oikeasti tahtoo hankki sen materian.

      Mua myös ahdistaa tavaran kertyminen! Yritänkin tällä hetkellä päästä ylimääräisestä tavarasta eroon (ei niin helppoa) ja hankkia uusia asioita vain todella harkiten.

  2. Tarve-/halulista on kyllä mainio työkalu uusien hankintojen miettimiseen!

    Jäin miettimään tätä kokemus vs. materia-aspektia tosin, etenkin matkustamisen näkökulmasta. Eikö paljon matkustavillekin tule turtuminen siihen kaikkeen uuteen? Yhtäkkiä uudet kokemukset ja maisemat eivät enää jaksa sävähdyttää kun on ”nähnyt jo kaiken”. Loppujen lopuksi, kuinka erilaisia esim. Filippiinit ja Malesia lopulta ovat että kummassakin pitäisi päästä paikan päällä käymään? Matkustaminen ei missään nimessä ole tarve ja turismi muiden muassa kuluttaa ihan mielettömän määrän luonnonvaroja.

    Itse olen ainakin onnellinen joka päivä kun tulen kotiin ja nautin suunnattomasti hankkimastani materiasta, kuten vaikka kauniista aamiaiskulhoista tai teekannusta. Useammin niitä tulee käytettyä ja siten mietittyä kuin reilun vuoden takaista Venetsian-matkaa (joka sekin oli toki ihana). Ehkä ollaan sitten kaikki erilaisia!

    1. Tulee! Mietin tätä aikoinaan, kun olin lentoemäntä. Mikään eksoottinen paikka ei tuntunut enää miltään, enkä moneen vuoteen ollut erityisen kiinnostunut matkustamisesta edes sen jälkeen, kun lopetin lentämisen. Kaikkeen turtuu ja tosi hyvä pointti, että turismi kuluttaa paljon luonnonvaroja ja lentäminen on tietenkin tosi epäekologista. Mulla ehkä oli tässä mielessä meidän kesän purjehdusreissu, joka oli aivan ihana ja täynnä uusia kokemuksia. Eli ehkä tällä kurssillakin on ajateltu, että reissu lisää onnellisuutta, jos niitä tekee harvoin ja ne ovat jotenkin erityisiä. Jos taas matkustaa koko ajan, siihen turtuu, eikä silloin saa sitä onnellisuusbuustiakaan.

      Mähän nautin kyllä myös materiasta, kun hankin jotain kaunista ja aikaa kestävää. Tai vaikka vaatteen, joka tuntuu tosi omalta. Olen tosi uskollinen niille esineille ja vaatteille, joista todella pidän. Ja ehkä tässä on myös jotain ajattelemisen aihetta: jos hankkii harkiten ja asioita, jotka oikeasti miellyttävät pitkään, niin kyllä se varmaan lisääkin onnellisuutta. Mutta jos ostaa vain jotain ihan kivaa, niin se ei ehkä lisää onnellisuutta vaan voi alkaa harmittaa ja jopa vähentää sitä?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *