Kun ajastani tuli omaani, se alkoi maksaa enemmän

Kaupallinen yhteistyö: Holvi

Kun vielä visioin yrittäjyyttäni, näin itseni tekemässä haastattelut kasvotusten kivoissa kahviloissa kauralattea siemaillen. Ajattelin, että kun aikani on omaani, kohtaan ihmiset kunnolla, ajan kanssa.

Suunnittelin, että osallistun kaikkiin kivoihin lehdistötilaisuuksiin ja iltakekkereihin, joihin en palkkatyöläisenä ehtinyt.

Lounaani söisin ulkona keskusta-Punavuori-Kallio-akselilla kavereideni kanssa.

Kävisin myös joogatunnilla kolmesti viikossa aamuisin.

Sattui kuitenkin niin, että kun ajastani tuli omaani, se alkoi maksaa enemmän.

Jos teen haastattelun keskustassa, siihen menee haastatteluaika + matkat + vähän ylimääräistä, koska tahdon olla paikalla ennen haastateltavaani. Kun puhelinhaastattelu ottaa tunnin, face-to-face samaan asiaan menee 2,5 tuntia. Sitä paitsi muidenkin ihmisten aika on osoittautunut kalliiksi. Haastattelen enimmäkseen eri alojen asiantuntijoita. Heistä 90 prosenttia sanoo heti kättelyssä: Tässä numeroni, soitatko silloin ja silloin. Teen varmasti ainakin 80 prosenttia haastatteluista puhelimessa. Face-to-face-haastattelut ovat elämälleni vähän kuin kirsikka kakulle: ihania, mutta pieni osa kokonaisuudesta.

Jos menen lehdistötilaisuuteen, siihen kuluu koko aamu tai koko iltapäivä. On tosi kivaa käydä tapaamassa kollegoja, syödä hyvää aamiaista ja kuulla erilaisista asioista. Useimmiten samat asiat saa kuitenkin selville yhdellä puhelinsoitolla. Olen käynyt lehdistötilaisuuksissa harvemmin kuin kerran kuussa.

Jos menen jonnekin ulos lounaalle, siihen menee vähintään kaksi tuntia, yleensä kolme tai neljä tai koko päivä, kuten toissa viikolla, kun menimme yrittäjäkaverini kanssa Harju 8:aan, kiertelimme sen jälkeen Torkkelinmäellä ja päädyimme Teurastamolle jätskille, kun oli kiva ilma. Kotilounaaseen menee vartti ja paheellisesti teen usein töitä syödessäni. Sitä paitsi suurin osa ystävistäni on päivällä töissä, eikä ehdi uhrata yli tuntia lounaalle. Käyn lounailla harvemmin kuin kerran viikossa.

Jos menen joogatunnille, iloon hurahtaa matkoineen helposti kolmisen tuntia. Jos taas teen lyhyen voimajoogan kotona, aikaa kuluu puoli tuntia. En ole käynyt yrittäjäksi ryhtymisen jälkeen joogasalilla kertaakaan.

Elämäni kuulostaa ehkä vähän ankealta, mutta se ei ole sitä. Olen vain tajunnut, että aika on rahaa. En käytä työaikaani turhiin kivoihin juttuihin, sillä aika on resurssini. Yrittäjänä on pakko ymmärtää ajan arvo, jos meinaa saada leivän pöytään. Kun priorisoin aikaani, säästyn myös jatkuvalta kiireeltä. Teen työni tehokkaammin ja voin sitten oikeasti nauttia vapaa-ajastani ilman, että tekemättömät työt painavat koko ajan jossain taka-alalla.

Asennemuutostani selittää myös se, että työntekijänä minulla oli työaika. Tein työt sitten nopeasti tai hitaasti, työaika pysyi samana. Silloin saatoinkin löytää päivistäni aikaa aamiaistilaisuuksille ja lehdistölounaille, koska tiesin, että ehdin kuitenkin tehdä työt niille varatussa ajassa. Nyt, kun aikani on omaani, kaikki kiva ekstra on suoraan pois vapaa-ajastani. Olenkin ollut vuosia sitä mieltä, että ajatustyöstä kannattaisi mieluummin maksaa tuloksen kuin ajan mukaan. Olen myös varma, että jos joskus palaan palkkatöihin, olen todella tehokas.

Ajan arvon ymmärtämiseen auttaa myös Holvi, jota olen käyttänyt nyt jo seitsemän kuukautta. Holvi on yritystili, jossa on laskutustyökalu. Näen sieltä yhdellä vilkaisulla, onko aikani ollut lähiaikoina tuottavaa. Jos menoja on enemmän kuin tuloja, tiedän, että on aika korjata ajankäyttöäni. Holvi on myös tehokkuuden kannalta ihan loistava palvelu: laskun lähettämiseen menee noin minuutti ja siinä se. Kirjanpitäjälläni on tiliini katseluoikeus, joten en joudu käytännössä tekemään mitään muuta rahaliikenteeni ja kirjanpitoni eteen. Suosittelen!

Loppupäätelmä vielä: meillä on usein aikaa, kyse on siitä, miten sen käytämme. Oli sitten yrittäjä tai ei, aika on arvokasta.

Se kannattaa käyttää hyvin.

PODCASTBLOGLOVININSTAGRAM

Saatat tykätä myös näistä

10 kommenttia

  1. Tiedän hyvin mitä tarkoitat! Mut itelleni on ollut kyllä ihan välttämätöntä tehdä pari kertaa viikossa myös sitä kivaa ekstraa. Aivot pääsee tuulettumaan kun lähtee kotoa (no okei, sulla on koirat, lähdet varmaan väkisinkin :-D) ja ihmisten tapaaminen muuten yksinäisessä työssä on mulle ihan henkireikä. Vaikka siihen meneekin aikaa hukkaan esim. matkoihin. (Tosin metrossa ja bussissakin voi nykyään tehdä vaikka mitä puhelimella: kirjoittaa postauksen, vastata meileihin etc. 🙂 )

    1. Tämä on niin totta! Mähän olenkin ihan rikki tästä yksinäisyydestä ja yritän koko ajan miettiä siihen jotain ratkaisua. 🙁 Ilman koiria en kyllä pystyisi olemaan näin paljon kotona, ne onneksi auttaa siihen aika paljon. Silloin, kun pää alkaa hajota, niin näenkin yleensä jonkun kaverin lounaalla tms. Jos sulla on muuten vinkata hyviä työskentelypaikkoja kaupungilla, niin kerro! <3

  2. Olen palkattu ajatustyöläinen ja olen miettinyt, olisiko ajoittain hyvä siirtää työpiste toimistosta pois mutta ei kotiinkaan; toimistossa on kovasti liikaa virikkeitä / hankala päättää, mihin kaikista keskeneräisistä tarttuisi, ja ne työtoverit, joiden kanssa läpätykseen menee kovasti aikaa; kotona omat virikkeensä pyykkeineen kukkamultineen. Janalla koti-toimisto on kaksikin kirjastoa, nämä voisivat olla joihinkin tehtäviin sopivia, sillä luulen, että lounaskahviloissa työskentelystä tulee usein toistettuna hintavaa.

    1. Tämä on niin totta! Kirjasto olisi tosi hyvä paikka tehdä töitä, varsinkin, jos lähelle sattuu joku inspiroiva sellainen. Mun lähikirjasto ei kuulu tähän joukkoon.:D

      Itse teen aina välillä töitä juurikin kahvilassa. Taustamelu ei häiritse mua lainkaan, mutta hintavaksi se tosiaan tulee – mutta kuitenkin halvemmaksi kuin työhuonepaikka Helsingissä. Sehän olisi muuten hyvä ratkaisu, mutta koska tarvitsisin sitä ehkä kerran kaksi viikossa, niin en tahdo maksaa siitä paljon. 🙂

  3. Tähänkin tekstiisi on kyllä helppo samaistua. Olen tutkija ja teen töitä kotona. Kun aloitin työt kotona suunnitelmissa oli juurikin lounaat keskustassa, päiväjumpat, kahvilat, seminaarit ja keskustelutilaisuudet. Olenko käynyt? Harvoin ja harkiten. Mulla oli myös hetken ihana työhuone Kalliossa, mutta kun työmatkaan kului täältä kaupungin laidalta aikaa vajaa tunti suuntaansa, tuntui ajan ja rahan haaskaukselta körötellä bussilla joka päivä työhuoneelle, kun samassa ajassa sai kotona tehtyä jo vaikka mitä. Sitten kun tuntuu, että seinät kaatuu päälle, voi lähteä kirjastoon naputtelemaan konetta, vaikka meidänkin lähikirjasto kieltämättä on vähän masentava…tai repäistä oikein kunnolla ja lounastaa pitkän kaavan mukaan ja pitää loppupäivä vapaata.

    Lisäksi kiitos tuhannesti blogistasi. Olet kirjoittanut viime aikoina sellaisita aiheista, joita olen itsekin pohtinut paljon, ja tuntuu helpottavalta huomata, ettei ole näidenkään ajatusten kanssa yksin. 🙂

    1. Just tämä! Mä en ole edes saanut kokeiltua työhuonepaikkaa, koska kaikki kivat tuntuvat maksavan maltaita, ja kävisin siellä varmaan kuitenkin vain pari kertaa viikossa. Mäkin harrastan noita kaupunkilounaita aina välillä, mutta siinä käy helposti just se, että loppupäivänä ei saa tehtyä mitään.:D

      Ihana kuulla, että aiheet kiinnostavat! Tämä vertaistuki on niin parasta. Huomaa juurikin ruudun molemmin puolin, että ei ole yksin. <3

      Kivaa viikonloppua!

  4. Ihan totta ja hyvä kirjoitus; ajankäytöstä, yrittäjyydestä, ja minusta ennen kaikkea myös priorisoinnista 🙂

    Vaikka kannattaa miettiä, mihin aikansa käyttää, on musta yhtälailla tärkeää, että koko elämästä ei tule suoritus. Eli antaa myös mahdollisuuden niille extempore-jutuille, ja niille oivalluksille, joita tyhjät, tylsät herket itsensä kanssa tuo. Nekin ovat yhtälailla arvokkaita 🙂

    Hyvää viikonloppua!:)
    Ida
    http://www.lily.fi/blogit/kotona-kaupungissa

    1. Kiitos Ida! Ja todellakin: elämästä ei saa missään tapauksessa tulla suoritus! Mäkin aina välillä päädyn vaan lukemaan vaikka kirjaa partsille kesken työpäivän tai pitkälle lounaalle jonkun kanssa. Toisaalta tykkään kuitenkin usein puristaa työt kasaan tehokkaasti ja sitten olla täysin vapaalla ilman jossain takaraivossa kolkuttavaa ajatusta, että pitäisi tehdä töitä. Työn ja vapaa-ajan välillä tasapainoilu onkin tässä yrittäjyydessä vähän haastavaa välillä.

      Ihanaa viikonloppua! <3

  5. Niin samastuttavaa! Lisäksi vakkarityössä olevat kaverit ehdottelevat, että friikku tulee lounaalle heidän työpaikkansa lähellä olevaan ravintolaan, kun friikku kerran saa määrätä ajankäytöstään itse. Tai työtön sukulainen/kaveri soittelee kesken päivän ja haluaa pulista, koska tottahan kotityöläisellä on aikaa, ei se ole sama kuin soittaisi oikeassa konttorissa istuvalle. Tein pian päätöksen, että vastaan päivän aikana vain työpuheluihin.

    Toisaalta on mukavaa, että voi esim. käydä ostamassa kengät arkiaikaan, eikä tarvitse mennä lauantaina, kun kaupat ovat täynnä väkeä. Päiväshoppailuun menevän ajan voi korvata iltatyöllä.

    1. Haha, tämä lounasjuttu on niin totta! 😀

      Friikkuudessa on kyllä monta puolta. Just aamulla ajattelin, että ihanaa, kun ei voi nukkua pitkään maanantaina. Mutta sitten välillä kaipaan ihan hirveästi työyhteisöä ja sitä, että pitäisi mennä jonnekin aamulla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *