Kukista, tasa-arvosta ja elämän hyvistä asioista

Julkaisin eilen naistenpäivänä Instagramissa kuvan, jossa sanoin: Toivottavasti sait tänään kukkia.

Vähän sen jälkeen näin kuvan, jossa pohdittiin, pitäisikö kukkien sijaan tahtoa kuitenkin tasa-arvoa.

Kannatan ehdottomasti tasa-arvoa. Pidän itseäni feministinä. Mielestäni kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita ja ansaitsevat samanlaiset oikeudet.

Ymmärrän myös, että tämä maailma on edelleen eriarvoinen, ja monessa maassa naisten asema on hyvin ankea. Toivon, että voimme yhdessä muuttaa sen. Tämä on hyvä muistaa naistenpäivänä.

Olen silti onnellinen, jos saan kukkia naistenpäivänä ja muinakin päivinä, mahdollisimman usein kiitos.

Elämässä on paljon suruja. Niiden vastapainoksi tarvitaan kauneutta, kepeyttä ja juhlaa. Naiseutta pitää saada myös juhlia, vaikka naisia sorretaan, vaikka paljon on vielä tehtävä.

Yritän sanoa, että jokaisesta päivästä kannattaa ottaa mahdollisimman paljon iloa irti ja jos mahdollista, elämään ei kannata suhtautua ryppyotsaisesti. Koskaan ei tiedä, kuinka kauan täällä saa olla. Siksi pidän kiinni kukistani.

Siksi päätin eilen pitää ylimääräisen vapaapäivän, kävin ystäväni kanssa lounaalla, ostin kirjan jossa seikkailee suosikkini naisetsivien joukossa (etuliite nais- on aiheellinen, sillä en fanita yhtään miesetsivää) ja katsoin illalla ihanan, kepeän leffan, A Good Year nimeltään.

Olen katsonut sen monesti aiemminkin ja katson aina, kun tekee mieli jotain hyväntuulista. Se muistuttaa elämän pienistä, tärkeistä asioista, siitä, millaista on hyvä elämä.

Mietin eilen, että:

Elämässä voi keskittyä siihen, mikä on pielessä.

Elämässä voi keskittyä siihen, mikä on hyvin.

Tahdon valita jälkimmäisen, mutta yrittää silti tehdä parhaani tämän maailman eteen. Kukat ja tasa-arvon kannattaminen eivät mielestäni sulje toisiaan pois.

Sain naistenpäivänä ruusun. Naispuoliselta ystävältäni. Luultavasti kukkakaupasta, jonka omistaa nainen.

Kuva: Satu Nyström

PODCASTBLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Saatat tykätä myös näistä

3 kommenttia

  1. Hei Anna!

    Eih, mie en kestä tuota koirasi ilmettä 😀 Ai että näyttää tyytyväiseltä sylissäsi. ”Täs on hyvä olla. Täs on tosi hyvä olla.” 😀

    Hieno teksti, ja olen samaa mieltä siitä, et kukat ja tasa-arvon tavoittelu mahtuvat samaan päivään.Tekstisi sai minut pohtimaan omaa suhtautumistani kukkien antamiseen 🙂 Minulla on ristiriitainen suhde siihen miehenä. Ymmärrän, että sitä arvostetaan eleenä, ja en siis halua viedä kukista saamaasi hyvää fiilistä millään tavalla. Toisaalta puolestaan kukkien antaminen miehenä tuntuu minusta miesten vapaudu vankilasta -kortilta, koska loppuvuoden aikana naisiin kohdistettu epäoikeudenmukaisuus tavallaan ”kuitataan” kukilla. Ja se stereotyyppinen hölmöilleen miehen tuoma kukkakimppu… Öyh. Myönnän itse ensimmäisenä, että mietin asiaa aivan liikaa tältä kantilta, mutta tämän kukkiin liittämäni konnotaation takia haluan näyttää arvostukseni muulla tavalla kuin kukilla. Olenpa tehnyt tämänkin hankalaksi itselleni. Huoh… 😀

    Hyvää ja leppoisaa viikonloppua jaarittelustani huolimatta!

    1. No älä! Nana tunki väkisin syliin, kun kamera otettiin esiin. Se on varsinainen linssilude! Mun toinen koira taas katoaa heti, kun näkee kameran. 😀
      En tullut yhtään ajatelleeksi kukkien antamista miehen näkökulmasta. Tosi hyvä pointti! Kukkia ei munkaan mielestäni pitäisi käyttää hyvityksenä tai anteeksipyyntönä. Mutta ilman taka-ajatuksia annettuna ne ovat kyllä ihana juttu. 🙂
      Ihanaa sunnuntaita!

    2. Herra J – ajatttelet asian todellakin hieman liian hankalasti. Näinä päivinä kukkia annetaan toisille ja ostetaan myös itselle ihan ilman sen kummempaa syytä. Koen kukkien antamisen ja ostamisen hyvän tunnelman kohottamisena ja toisen tai itsensä arvostamisena. Jokaiselle meille nuo hyvän mielen asiat ovat erilaisia, joillekkin kukat, jollekkin toiselle vaikka lasillinen skumppaa vastaavassa tilanteessa.

      Anna – kiva, että kirjoitit aiheesta. Mä olen seurannut hieman hämilläni tätä kukkiin kohdistuvaa negaatioita aiheesta. Mietin, mikä se toinen asia olisi, millä se arvostus osoitetaan. No, sehän on selvää, että arvostusta osoitetaan toiselle ihan jokapäiväisessä kanssakäymisessä. Ja sitten toisina päivinä voidaan juhlistaa sitä arvostusta. Ajattelenko asian liian yksinkertaisesti?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *