Kesäkuvia, kuulumisia ja pari retkikohdetta

Terkut kesäauringosta. Blogi on ollut viime aikoina vähän hunningolla. Syy on sama kuin joka vuosi tähän aikaan: pitäisi saada maailma valmiiksi, jotta voisi sitten lomailla. Ja tänä vuonnahan aion lomailla kokonaisen kuukauden, mikä onkin pisin aika, jonka olen yrittäjänä ollut tekemättä töitä.

Viime vuoden kesäloma meni ihan harakoille: lomailin mukamas kaksi viikkoa, mutta todellisuudessa tein koko ajan vähän töitä. Ja sitä ennen meinasin todella uupua työtaakan alle, joten tänä vuonna olen yrittänyt olla viisaampi ja pidän tiukasti kiinni lomastani. Aika kiire on silti ollut, mikä on kyllä yrittäjälle hyvä asia, joten olen siitä kiitollinen.

Lisäksi on ollut tämä kesä. Jos en ole ollut tekemässä töitä, olen ollut nauttimassa siitä. Kävimme toissa viikonloppuna pyörähtämässä Porvoossa, ja tuntui kuin olisi päässyt hetkeksi vähän toiseen maailmaan. Olen melkoisen varma, että haluaisin asua jossain idyllisessä pikkukaupungissa.

Porvoo oli myös muuttunut sitten viime näkemän, vai onko joenranta aina ollut täynnä kivoja kahviloita ja ravintoloita? Nyt niitä ainakin oli, ja Porvoon Jäätelötehtaan jätskiä sai monesta kioskista. Maistelin mansikkasorbettia (herkkua), vegaanista kuningatarta (ihan ok) ja pistaasia, joka ei ollut vegaanista nähnytkään, mutta hyvin upposi.

Kävimme myös syömässä vegaaniburgerit ja vähän liian hyvät ranskalaiset (en voi vastustaa ranskiksia ja sipsejä, niihin vain tulee älytön himo) ravintola Onessa. Sisäpihalta löytyi kiva terassi.

Sitten vain kävelimme ja katselimme vanhoja kauniita taloja ja syreeniaitoja. Se tuoksu.

No sitten: näyttää siltä, että olen lähdössä purjehtimaan. Ja se taas tarkoittaa, että iso osa illoista on kulunut venettä kunnostaessa, siivotessa ja seilaamista harjoittelemassa. Minullahan on jonkinlaiset purjehduksen perusteet hallussa, muttei kovin vakuuttavasti. Muistella ja treenata siis pitää.

Ohjata ja navigoida osaan edelleen ihan hyvin, mutta purjeet olen edelleen nostanut kerran elämässäni. Olen näköjään aina se, joka laitetaan ruoriin, kun on noston aika. No, ehkä tämä vielä muuttuu.

Ja mistä olen ylpeä: olen nyt ohjannut veneen satamaan kahdesti! Rantautuminen ja liikkeellelähtö ovat kenties vaikeimpia juttuja koko veneilyssä tai ainakin niissä on suurin riski kolhia venettä (tai mikä vielä pahempaa: muiden veneitä).

Purjehduksesta varmaan lisää myöhemmin.

Mekkokausi on myös korkattu. Rakastan tätä kesää (ja mekkoakin, joka on viime vuoden hankinta).

Lopuksi vielä ravintolavinkki. Kävimme viikonloppuna syömässä ravintola Tilassa Sipoossa.

Löysimme paikan keväällä, kun olimme retkellä Sipoonkorvessa. Tutulle polulle keskelle metsää oli ilmestynyt viittoja, jotka johdattivat tänne. Käännyimme tuolloin pihasta takaisin, koska koirat olivat mukana, mutta nyt olimme varanneet pöydän ja jättäneet koirat kotiin.

Tänne pääsee siis joko autolla pihaan asti tai kävellen Sipoonkorvesta polkua pitkin. Silloin auton voi jättää Bakunkärin parkkipaikalle ja lähteä kävelemään kohti Fiskträskiä. Viittoja ravintolaan on polun varrella. Jos kävelee Bakunkärristä Tilaan ja takaisin, matkaan menee yhteensä sellaiset 1,5-2 tuntia rennolla vauhdilla. Polku on hyvin merkattu.

Ruoka oli hyvää ja sitä oli tarpeeksi. Söin alkuruoaksi mansikka-juustosalaatin ja pääruoaksi savulohta. Jälkkäri ei sitten enää mahtunutkaan mahaan.

Paikassa on myös pari koiraa, jotka ovat vapaana ravintolassa ja sen pihalla, eli kannattaa ajaa varovasti. Tosin nämä olivat todella rauhallisia ja hyvinkäyttäytyviä tapauksia. Pihassa on myös kanoja, ja pellolla laiduntaa lampaita, joten paikka on varmaan lastenkin mielestä mielenkiintoinen.

Nyt vähän joogaa ja sitten lenkille, jos ilma olisi vähän viilennyt. Omat koirani eivät oikein helteitä arvosta, vaan pitävät mieluummin siestaa niiden aikana.

BLOGLOVIN, INSTAGRAM

Saatat tykätä myös näistä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *