Ja niin kaikki on kevyempää

Tämä mennyt puoli vuotta on ollut aika raskas, ja silti siinä on ollut myös paljon onnea. Loppuvuonna oli leikkaus, jota jännitin kamalasti, ja sitten tuli Nanan poismeno.

Koko ajan on kuitenkin ollut mukana tämä tyyppi, ja siksi kaikki on ollut vähän kevyempää. Yksin olisi ollut ihan kamalaa, yhdessä paljon helpompaa.

Uskon, että usein täällä saa sen verran kuin jaksaa sillä hetkellä kantaa. Ja siihen kantamiseen saa apua muilta, jos sitä tarvitsee, niin että pärjää niinä raskaimpina hetkinäkin.

Jos tämä kaikki olisi tapahtunut pari vuotta sitten, se olisi ollut huomattavasti rankempaa. Ehkä siksi se tapahtui nyt, kun sain tukeutua toiseen.

On elämässäni toki aiemminkin tullut vastaan suruja, huolia ja pettymyksiä. Sinkkuvuosina ajattelin, että raskainta on juuri se, kun kaikesta pitää selvitä yksin, ilman elämänkumppania. Ne huolet olivat kuitenkin verrattain pieniä, vaikka silloin tuntuivatkin välillä valtavilta.

Suurin tähän astisista suruista eli Nanan menettäminen tuli kuitenkin vasta sitten, kun en ollut enää yksin. Samoin leikkaus, jonka tähden en viikkoon pystynyt yksin huolehtimaan koirista, se tuli vasta, kun ei tarvinnutkaan huolehtia niistä yksin. Tästä olen kiitollinen.

Vaikka maailmassa ei välillä tunnu olevaan mitään järkeä, luotan silti hassusti siihen, että siinä kuitenkin on. Että asiat tapahtuvat ajallaan, että niistä selviää, että ne järjestyvät kyllä, kun on niiden aika.

Se on melko lohduttava ajatus.

Seuraa blogia:

Bloglovinissa

Instagramissa

Saatat tykätä myös näistä

2 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *