Ristiriidoista, määrittelyistä ja täydellisyyden tavoittelusta

Se, kun toisaalta haluaa oman talon ja puutarhan – ja toisaalta tahtoisi asua kesän veneessä tai kokeilla matkailuautoelämää.

Se, kun nauttii freelancerin vapaudesta ja kaipaa silti joskus paikkaa, minne mennä aamuisin.

Se, kun tavallaan haluaisi syödä vegaanisesti, mutta samaan aikaan himoitsee raakaa kalaa ja kananmunia, eikä halua olla vaivaksi muille.

Se, kun tahtoisi asua luonnon rauhassa, mutta välillä haaveilee kakluunillisesta töölöläisasunnosta.

Se, kun ehkä toivoisi lasta ja sitten samalla miettii, että nykyinen elämä on ihanan mukavaa ja helppoa.

Se, kun tahtoo seikkailuja – mutta niille lähteminen tuntuu vähän rasittavalta.

Se, kun matkustaisi mielellään junalla, mutta on kiireinen, ja valitsee siksi kuitenkin lentokoneen.

Se, kun on yhtenä päivänä onnellinen ja seuraavana turhautunut.

Se, kun haluaisi pukeutua vastuullisiin vaatteisiin, mutta löytää kauneimmat asut usein ihan tavallisista putiikeista.

Se, kun ei oikeastaan usko rahan tuovan onnea, mutta tavoittelee sitä vähän silti.

Se, kun tahtoisi olla huoleton joogamuija ja samalla miettii, miten sijoittaisi rahansa.

Se, kun haluaisi säästää kakun ja syödä sen.

Toivoisin välillä, että olisin selkeämpi ihminen. Sellainen, joka ei ole kuin monta ihmistä yksissä nahoissa. Sellainen, jolla on selkeät, vakaat päämäärät, ja jonka mieli ei vaihtele päivästä, kuun ajasta tai ties mistä tähtien asennosta johtuen. Sellainen, joka alkaa vegaaniksi, jos niin päättää, ja pysyy sitten tuossa päätöksessään. Sellainen, joka olisi tiennyt jo lukiossa, mitä tahtoo aikuisena tehdä ja olisi sitten seurannut tuota tietoaan.

Vaan en ole sellainen. Ehkä se on yksi niistä asioista, joiden kanssa joudun tässä elämässä tekemään rauhan. Olen ristiriitainen ja vaikeasti määriteltävä ja muottiinmahtumaton, ja tulen luultavasti aina olemaan.

Kritisoin tuossa jokin aika sitten Jonathan Safran Foeria ja hänen uutta We are the Weather -kirjaansa, jota en ole edelleenkään saanut luettua loppuun. Hermostuin tyyppiin, koska olen lukenut myös hänen edellisen kirjansa nimeltään Eating Animals. Ensimmäisessä kirjassa Safran Foer luopuu eläinten syömisestä. Ja sitten joitakin vuosia myöhemmin hän kirjoittaa uuden kirjan (sen Weatherin), jossa tuskailee sitä, miten vaikea hänen on olla syömättä lihaa.

Tekopyhä tyyppi? Vai ärsyttääkö hän minua niin paljon ehkä sittenkin siksi, että olemme aika samanlaisia? Aikeemme ovat puhtaat ja hyvät, mutta toteutus vähän ontuu. Elämä ja ristiriidat tulevat väliin.

Mediassa ja somessa saavat usein näkyvyyttä ihmiset, jotka ovat ihan täysillä yhden asian puolesta. On kiinnostavaa, jos joku vaikka omistautuu ilmastonmuutoksen torjumiseen ja alkaa syödä itse kasvattamiaan juureksia, kulkee pyörällä kesät talvet ja ottaa pelkkiä kylmiä suihkuja, jottei tuhlaisi energiaa.

Ihailen näitä ihmisiä, mutten oikein samaistu. Olen yhtenä päivänä innoissani ilmastonmuutoksen torjumisesta ja seuraavana uppoudun suunnittelemaan kotimme sisustusta ja napostelen siinä samalla sushia. Minun on vaikea antaa yhdelle asialle kaikkeni, ja se välillä ärsyttää ja hävettääkin.

Toisaalta ajattelen, että tämä tietynlainen ailahtelevuuteni on myös rikkaus. Olen kiinnostunut monista asioista ja se on myös näkynyt elämässäni: oikeastaan tuntuu, että olen elänyt jo monta erilaista elämää.

Lisäksi tahdon taistella sitä ajatusta vastaan, että asiat on tehtävä joko täydellisesti tai ei ollenkaan. Se on kamalan raskas ajattelutapa, koska harva meistä jaksaa tehdä asioista aina hyvin. Lisäksi se lannistaa. Jos esimerkiksi vastuullinen elämäntapa tarkoittaa, ettei saa koskaan lipsua siitä, niin kuinka moni todella haluaa ryhtyä moiseen?

Uskon 80/20 -ajatteluun aika monessa. Jos syö useimmiten terveellisesti, välillä voi herkutella. Ei ole niin väliä, jos syö lomalla juustoa vaikka joka päivä, jos arkena välttelee sitä. On parempi lentää kerran vuodessa kuin joka kuukausi.

Ehkä koko ajatus siitä, että on ristiriitainen tai ei tee tarpeeksi johtuu osin siitä, että on määritellyt itsensä tai tavoitteensa liian tiukasti. Ihminen nyt on usein aika monimuotoinen, sotkuinen, epämääräinen ja keskeneräinen olento.

Ehkä on ihan ok olla joogaava yksityisyrittäjä, jolla on sijoituksia, joka elää kuukauden pari kesästä nomadielämää ja loput vuodesta pysyy omistusasunnossaan, ihminen, joka syö paljon kasvisruokaa mutta vähän muutakin, tyyppi joka kaipaa sekä vapautta että turvaa, seikkailuja ja kotia.

Ehkä ei vain pidä yrittää tunkea itseään mihinkään muottiin, vaan olla juuri niin ristiriitainen kuin on, unohtaa täydellisyyden tavoittelu ja tehdä parhaansa, mitä sitten tekeekin. Jos jokainen tekisi sen, maailma olisi jo aika erilainen paikka.

Kuva Zoltan Tasi / Unsplash

Seuraa blogia:

Bloglovinissa

Continue Reading

Antaisitko tänä jouluna lahjan, joka tekee hyvää?

Olen tässä joulua odotellessa miettinyt, etten oikeastaan keksi mitään, mitä oikeasti haluaisin lahjaksi (jos remontin valmistumista ei lasketa). Sen sijaan keksin aika paljon asioita, mihin ne joululahjarahat voisi käyttää fiksummin.

Tämä maailma ei tarvitse lisää turhaa tavaraa. Sen sijaan se tarvitsee ihmisiä, jotka auttavat niitä, jotka apua tarvitsevat.

Keräsin tähän lahjaideoita, joilla voit auttaa eläimiä ja luontoa ja saada oikean joulumielen. 

Animalian aineettomilla lahjoilla olet mukana tukemassa työtä eläinten hyväksi. Voi valita, haluatko kohdistaa lahjasi turkis-, tuotanto- tai koe-eläinten tai eläinten turvakoti Saparomäen hyväksi.

Oikeutta eläimille -järjestölle lahjoittamalla autat heitä tekemään työtä eläinten hyväksi.

3 Ei pidä myöskään unohtaa Oikeutta eläimille -verkkokauppaa, josta löytyy esimerkiksi se mahtava Tofu-kasvomaski, kivoja kangaskasseja ja T-paitoja. Tilaukset on ainakin minulle toimitettu supernopeasti. Lisäksi täältä voi ostaa aineettomia lahjoja.

4 Helsingin eläinsuojeluyhdistyksellä HESY:llä on menossa joulukeräys. Auttaisitko koditonta eläintä?

5 Kun annat Greenpeacen aineettoman lahjan, edistät suojelutyötä planeettamme hyväksi.

WWF:ää voit tukea ja pohjoista luontoa suojella joulutervehdyksellä tai antamalla lahjaksi kummiuden. WWF:n nettikaupassa on myös kivoja juttuja.

7 Suomen luontoa suojelet, kun annat lahjaksi jotain kivaa Suomen luonnonsuojeluliiton nettikaupasta.

Kuva: Satu Nyström (Kuvassa poseeraa Nessi-koirani, jolla on kyllä surkeasta ilmeestä huolimatta aika leppoisa elämä. Hän vain pahoittaa mielensä joutuessaan kuvattavaksi.)

Continue Reading

Ajatuksia eläintuotannosta, maailman tilasta ja kasvomaskeista

Ajattelen, että korona on kaikessa kamaluudessaan muistutus maailman tilasta. Jos ihminen jatkaa luonnon ja eläinten riistämistä, tämä tuskin on viimeinen pandemia, jonka vielä kohtaamme. WWF:n mukaan ”suurin osa tartuntataudeista ja lähes kaikki viimeaikaiset pandemiat ovat peräisin eläimistä.”

Nimikin sen kertoo: sikainfluenssa, lintuinfluenssa…ei pidä unohtaa myöskään esimerkiksi HIV-virusta, joka on alun perin lähtöisin todennäköisesti simpansseista.

Pandemiat tarttuvat eläimistä ihmisiin, koska eläinkunnan tuotteita syödään liikaa (sekä maailman kantokyvyn että ihmisten terveyden kannalta). Siitä seuraa eläinten tehotuotantoa. Kun tuotantoeläimet yritetään pitää terveinä, niille syötetään monissa maissa liikaa antibiootteja. Sen johdosta maailmaan syntyy superbakteereja, joihin antibiootit eivät enää tehoa. Koska tuotantoeläimet tarvitsevat valtavasti ravintoa, luonnonympäristöjä raivataan niiden laitumiksi ja pelloiksi, joilla viljellään enemmän eläinten rehua kuin ihmisravintoa. Näin luonnonvaraisten eläinten elintila pienenee, ja ihmiset kohtaavat myös niitä enemmän. Sekin lisää riskiä, että eläimistä siirtyy tauteja ihmisiin.

Kuten tämä päheä Oikeutta eläimille -nettikaupan maski sanoo:

Tofu never caused a pandemic.

Valtaosa maailman soijasta ei valitettavasti kuitenkaan mene tofuksi tai muuksikaan ihmisravinnoksi, vaan tuotantoeläinten ravinnoksi. Lisäksi se on nimenomaan eläinten rehuksi käytettävä soija, jonka takia raivataan sademetsiä. Suomessa myytävästä tofusta esimerkiksi Jalotofu valmistetaan Euroopassa kasvatetuista soijapavuista. Sademetsää ei siis ole sen tieltä kaadettu.

Sademetsien kaataminen ja luonnonympäristöjen tuhoaminen ylipäätään on johtanut sukupuuttoaaltoon, joka maailmassa on meneillään. Luonnon monimuotoisuus köyhtyy kovaa vauhtia.

Luonto puolestaan on ekosysteemi, jossa jokaisella palikalla on tehtävänsä. Kun yksi palikka poistetaan, ties mitä voi tapahtua. Luonnon monimuotoisuuden köyhtymisestä ei puhuta lainkaan yhtä paljon kuin ilmastonmuutoksesta, mutta se on ihan yhtä paha kriisi ja tulee vaikuttamaan myös ihmiseen. Me kun olemme osa luontoa.

Ja tietenkin eläintuotanto on myös yksi isoista syyllisistä ilmastokriisin takana. Korona on varmaankin aika pikkujuttu verrattuna siihen, mitä on tulossa, jos jotain ei tehdä isosti ja pian.

Niin ja sitten on vielä se syy, miksi itse aikoinaan lopetin lihansyömisen. Pihvi ei ole vain pihvi. Se on kuollutta eläintä, eläintä joka on viettänyt lyhyen elämänsä usein tehdasmaisissa olosuhteissa, ennen kuin se vietiin teuraaksi.

No niin. Siinä huonot uutiset. Tuli vähän tulista tekstiä, mutta näin se nyt vain on.

Hyvät uutiset ovat, että ainakin minä uskon, että suurin osa ihmisistä ei tahdo pahaa luonnolle tai eläimille. Sitä vain helposti unohtaa, mitä lautasella oikeasti on ja mitä se merkitsee (been there, done that…).

En tarkoita, että kaikkien täytyy ryhtyä vegaaneiksi. Mutta jos jokainen vähentäisi eläintuotteiden kulutustaan edes hieman, sekin olisi jo iso juttu. Jos vaikka on tottunut syömään lihaa joka päivä, voi päättää, että syö sitä vain viikonloppuisin. Itse olen lopettanut juuston syömisen kotona ja aion osallistua tammikuussa jälleen Vegaanihaasteeseen.

Lopuksi muistuttelen, miten tärkeää on jaksaa käyttää kasvomaskia, pitää turvavälejä, tavata mahdollisimman vähän ihmisiä, pestä käsiään.

Korona voi olla oireeton. Siksi oireiden puuttuminen ei tarkoita, että koronasta ei tarvitse välittää ja maskin ja muut varotoimet voisi hylätä. Maskia käyttämällä ja vastuullisesti käyttäytymällä suojelee muita ihmisiä taudilta, joka voi olla tappava.

Jaksetaan vielä vähän, niin tästä pandemiasta päästään.

Lopuksi suosittelen vielä katsomaan tämän. Dramaattinen ja koskettava kuvaus maailman tilasta ja ihmisen vaikutuksesta siihen. David Attenborough lupaa kuitenkin, että toivoa on – vaan ei ilman muutoksia.

Continue Reading

Halutaan: lisää kokemuksia – Luovutaan: ylimääräisestä tavarasta – Hankitaan: tarpeellista ja rakastettavaa

Muistatteko vielä tuon Yalen The Science of Wellbeing -kurssin? Yksi sen hienouksista on se, että asiat, jotka ovat ennen olleet musta tuntuu -juttuja, muuttuvat kurssin edetessä tutkituiksi faktoiksi.

Olen esimerkiksi jo pitkään pohdiskellut sitä, miten tavaran ja vaatteiden haaliminen ei tee kovinkaan onnelliseksi, mutta silti sitä tavaraa ja vaatteita vaan tulee helposti haalineeksi. Miksi? Koska sitä kuvittelee, että ne tavarat ja vaatteet tekevät onnelliseksi – ja sitten sitä joutuu karvaasti pettymään, kun onni ei vain lisäänny, vaikka kaapit pursuavat.

Ihan sama pätee täydellisen kehon, statuksen ja kovan palkan tavoitteluun. Vaikka kroppa olisi ihan tikissä, töissä olisi unelmien titteli ja rahaa olisi kuin roskaa, onnellisuus ei näistä asioista välttämättä kauheasti lisäänny.

Juttu nimittäin menee niin (kurssinkin mukaan), että kaikkeen tottuu. Ja sen jälkeen se ei enää tunnu miltään. Ja sitten haluaa jälleen lisää jotain. Kunnes sen sitten saavuttaa ja siihen kyllästyy. Ei varmaan tarvitse kertoa, että tämä ei ole onnellisuuden resepti.

Näin Black Weekillä (aika hurjaa, että Black Friday onkin nykyään jo kokonainen viikko…) tätä on hyvä pohtia erityisesti tavaranäkökulmasta käsin.

Itse yritän parhaillaan muuttoa suunnitellessani päästä kaikesta turhasta tavarasta eroon, enkä suostu ostamaan yhtään mitään, mitä en rakasta.

En voi sanoa, että muutto on tehnyt minusta minimalistin. Olen henkisesti ollut minimalisti aika kauan. Muutto näyttää kuitenkin konkreettisesti, että hyvät aikomukseni ja henkinen toivetilani eivät aina ihan kohtaa fyysisen todellisuuteni kanssa.

Minulla ei ole järjettömiä määriä vaatteita tai mitään muutakaan roinaa. Mutta minulla on silti vaatteita ja roinaa, joka aiheuttaa  lähinnä ahdistusta, kun mietin, mihin sen tunkisin (=kierrätys, sortti vai mikä?) ja kuinka paljon rahaa ja energiaa sen haalimiseen on mennyt.

Ja vaikka kaapeissani on kaikenlaista turhaa tavaraa ja vaatteita, joita en käytä, aina silti tuntuu, että jotain puuttuu. Seuraus?  Olen välillä tehnyt ihan liikaa töitä, jotta voisin…haalia lisää tavaraa.

Välillä mietin ihan puolitosissani, onko tässä kaikessa yhtään mitään järkeä. Vai voisiko sitä asua halvemmin tai muuttaa vaikka matkailuautoon, alkaa kerätä kokemuksia tavaran sijaan. (Tosin Suomen ilmasto ei ole kauhean suosiollinen tälle suunnitelmalle, mutta kuitenkin…haaveilen myös, että viettäisimme koko kesän veneessä, koska miksi ei?)

Jotta rahani eivät katoaisi turhuuksiin ja minusta tulisi ehkä joskus oikeasti minimalisti, jonka jokainen esine on tarpeellinen ja rakastettu (ideaalielämää, mutta pitäähän ihmisellä olla tavoitteita), olen laatinut itselleni ohjeet uusien vaatteiden hankkimista varten. Mitään muuta en kauheasti osta, mutta näitä ohjeita voitaneen soveltaa myös esimerkiksi sisustukseen sitten, kun se on ajankohtaista.

1 Näytänkö siinä todella hyvältä? Ei ihan kivalta vaan upealta? Sellaiselta, että jos törmään kehen tahansa, olen tyytyväinen asuuni?

2 Näyttääkö se minulta? Ihan sama, miten upealta näytän, jos näytän joltain toiselta, jos vaate ei tunnu omalta.

3 Sopiiko se elämääni? Tämän asian kanssa olen kamppaillut ehkä eniten varsinkin viime aikoina. Nykyelämässäni kun en juurikaan tarvitse kauhean hienoja vaatteita – ja välillä haluaisin tarvita. Yritän siis ostaa vaatteita, joilla on käyttöä Helsingin sääolosuhteissa pandemian jyllätessä.

4 Onko se mukava? Puristaako, kiristääkö, voiko siinä hengittää tai syödä? Olen aika monesti tuskaillut täällä farkkujen suhteen. Omistan tasan yhdet, jotka täyttävät kaikki vaatimukseni. Useimmat ovat vain törkeän epämukavia.

5 Kestääkö se aikaa? Tyylillisesti ja laadullisesti. Vältän ostamasta mitään kauhean trendikästä, joka näyttää hyvältä nyt, muttei enää ensi vuonna. Se tuntuu niin turhalta. Tämän tähden olen myös huomannut, että minun on usein parasta ostaa hyvin yksinkertaisia vaatteita. Ihan jokainen vanha lempivaatteeni on nimittäin erittäin simppeli. Tämä on tietenkin vain minun ajatukseni, joku toinen rakastaa vuodesta toiseen juuri niitä erikoisia vaatteita, jotka minulla jäävät kaappiin.

6 Sopiiko se yhteen muiden vaatteideni kanssa? Ideaalivaatekaappini on kapseli, jossa kaikki vaatteet sopivat yhteen keskenään. Kapselivaatekaappi myös vähentää vaatteiden tarvetta. Ainakin minulle on näet aiemmin käynyt niin, että olen ostanut ihanan vaatteen ja huomannut kotona, että se ei sovi minkään kanssa yhteen. Seuraus? Hankin sille kaverin. Ei hyvä.

7 Onko se vastuullinen? Tämä on hyvin vaikea kysymys. Vastuullisin vaate on nimittäin mielestäni sellainen, jota käyttää niin paljon ja usein, että lopulta se kuluu puhki. Voin ylpeänä kertoa, että omistan tällaisia vaatteita. Lisäksi haluaisin, että vaatteeni olisivat eettisiä: että niitä valmistettaessa ei olisi sorrettu eläimiä eikä ihmisiä, eikä tuhottu ympäristöä. Harva vaate täyttää nämä kaikki vaatimukset.

On esimerkiksi vaatteita, joiden tuotannossa on otettu huomioon ihmiset, muttei ympäristöä tai eläimiä. Tai kaikin tavoin vastuullisia vaatteita, jotka eivät miellytä silmääni ja jäävät siksi kaappiini pölyttymään.

Toisaalta mietin myös, onko joskus parempi ostaa vaikka nahkaa kuin muovia? Käytän villaa. Ja untuvaa. Mutta harkiten, ja tulevaisuudessa toivottavasti entistä harkitummin.

Minulla on esimerkiksi nahkatakki, jota olen käyttänyt hirveästi. Jos se joskus kuluu puhki, en osta uutta tilalle. Siihen asti kuitenkin käytän sitä. Ostan nahkakenkiä hyvin harkiten. Minulla on niitä vain muutamat. Laukkuja en osta ikinä. Minulla on kolme vanhaa ja ne riittänevät aika moneksi vuodeksi eteenpäin.

Turkiksille sanon ehdottoman ei. Myös niin sanotuille eettisille turkiksille ja tekoturkikselle, jota voi luulla aidoksi. Mitä enemmän turkiksia katukuvassa näkyy, sitä hyväksytymmältä ne tuntuvat. On myös hyvä muistaa, että suurin osa aidoista turkiksista menee turkiskauluksiin ja pipojen tupsuihin. Jotta huppuun saataisiin tuo kaunis karvareunus, eläin, jolle turkis kuului, on elänyt häkissä tai se on pyydetty esimerkiksi jalkaraudoilla (case: Canada Goose). En halua olla missään tekemisissä tällaisen eläinrääkkäyksen kanssa, joten turkiksia ei ylläni nähdä.

Villassa pyrin ostamaan mulesing-vapaita tuotteita. Mulesing on menetelmä, jossa lampaan peräaukon ympäriltä leikataan osa ihoa pois ilman kivunlievitystä. Näin vältytään syöpäläisiltä.

Untuvaa ostan hyvin harkiten. Minulla ei ole tällä hetkellä yhtään untuvatuotetta, mutta haaveilen lämpimästä ulkoilutakista, kun ulkoilen kuitenkin 365 päivänä vuodesta. Jos päädyn ostamaan untuvatakin, se on sertifioitua tai kierrätettyä untuvaa. Useimmat ulkoiluvaatemerkit kertovat untuvan alkuperän avoimesti ja käyttävät siis usein esimerkiksi RDS-sertifioitua untuvaa. Jos untuva ei ole sertifioitua, se on voitu repiä irti elävistä linnuista. Tässäkään en halua olla mukana.

8 Tarvitsenko sitä? Kas siinä kysymys. Totuushan on, että pelkästään kehoani lämmittämään en tarvitse yhtään mitään, en edes sitä untuvatakkia. Haluan kuitenkin näyttää kivalta ja tuntea oloni vaatteissani hyväksi niin kehon kuin mielenkin tasolla. Joten siksi tarvitsen joskus jotain uutta.

Jonain päivänä olen ehkä kasvanut tarpeeksi henkisesti tai vaatekaappini on jo täydellinen kapseli, jossa kaikki sopii yhteen ja jossa ei ole mitään turhaa. Silloin en ehkä enää kaipaa uusia vaatteita. Sitä odotellessa noudatan listaani.

BLOGLOVIN, INSTAGRAM

Kuva: Satu Nyström

Continue Reading

Pieni kirja paremmista valinnoista

 

”Tällä hetkellä, kun kirjoitan näitä alkusanoja, ikirouta sulaa Siperiassa poikkeuksellisen hellesään kourissa, Amazonin sademetsä palaa ennätysvauhtia Brasiliassa ja historian kuudes massasukupuutto kiihtyy vielä pelättyäkin pahemmaksi. Kun puhutaan näin isoista asioista, tuntuu välillä tyhmältä kirjoittaa opasta pienistä arjen teoista, asioista kuten kosmetiikkatuotteista tai vaatteista, varsinkin kun kirjoitan kiistämättä etuoikeutetusta asemasta käsin. En kuitenkaan osaa olla mitään tekemättäkään.”

Näin kirjoittaa Karita Sainio Pieni kirja paremmista valinnoista -kirjansa alkuun. Ja ihan samoin tunnen itsekin: maailman ongelmat, ilmastonmuutos, eläinten kaltoinkohtelu, ympäristötuhot ja luonnon monimuotoisuuden väheneminen tuntuvat valtavilta asioilta, joille yksi ihminen ei voi ehkä paljonkaan.

Mutta silti en voi lakata yrittämästä, silti ei saa lakata yrittämästä. Sillä jos meitä ihmisiä, jotka tekevät jotain, olisikin paljon, niin sillä alkaa jo olla merkitystä. Sitä paitsi se, ettei tekisi mitään, olisi ihmisyyden aliarvostamista, sieluttomuutta. Ikinä ei saa luovuttaa ja aina voi tehdä parhaansa.

Ahmin tämän kirjan parissa aamussa. Minulla on näet tapana lukea aamuisin jotain inspiroivaa, ja vaikka kirjan aihe on vakava, se on kevyttä luettavaa. Se ei tuomitse, vaan neuvoo lempeästi, millaisia pieniä hyviä valintoja voi omassa elämässään tehdä maailman hyväksi oli kyseessä sitten vaatteet, kosmetiikka, ruoka, matkustaminen, digilaitteet, työ ja raha tai koti.

Vaatteet:

”Oman tyylisi löytäminen on vastuullisin vaateteko, jonka voit tehdä”, Karita kirjoittaa ja jälleen ollaan ihan samaa mieltä.

Omaan tyyliin tutustuminen ja sen pohtiminen ei ole turhaa eikä pinnallista (ei kyllä ole mielestäni sitä muutenkaan), vaan teko maailman hyväksi. Kun ei tule tehtyä hutiostoksia, vaan hankkii harkiten vain lempivaatteita ja niitäkin harvoin, tekee jo aika paljon.

Kirja antaa aiheesta monia hyviä vinkkejä ja opastaa myös materiaalien valinnassa. Täyttä timanttia!

Kosmetiikka:

”Kosmetiikan valitseminen vastuullisesta näkökulmasta ei ole vain pieniä tekoja, vaan se on yksi helpoimmista tavoista vaikuttaa.”

Mitä eroa on luonnon-, luomu-, vegaani- ja synteettisellä kosmetiikalla? Mitä valitsee eläinten ystävä? Entä miten puhutaan purkkia ja pitäisikö miettiä myös zero wastea?

Ruoka:

”Onhan se vähän hölmöä, että planeettamme on lopen uupunut ruokailutottumuksiemme vuoksi. Jos jokainen ihminen vähentäisi lihansyöntinsä puoleen, vaikutus ilmastonmuutokseen olisi valtava.”

Mikä yhteys lihansyönnillä on ilmastonmuutokseen, entäs kalat sitten, mikä oikein on reilua ruokaa?

Oma panokseni tähän asiaan on, etten enää osta juustoa kotiin. Muita maitotuotteita en ole aikoihin ostanutkaan, ja lihaa nyt en tietenkään.

Koti:

”Kun valitset kotiisi huonekaluja, valaisimia, tekstiilejä tai astioita, anna harkinnalle aikaa. Nämä ovat tavaroita, jotka haluavat pysyä luonasi vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmeniä.”

Miksi somevaikuttajien kodeista ei kannata ahdistua, milloin kannattaa nuukailla, entä miten koti siivota ja sähkö valita?

Tämä kirja on tärkeä muistutus siitä, että omilla teoilla on merkitystä ja paremmat teot maailman hyväksi eivät vaadi paljon ja voivat itse asiassa olla hyvinkin hurmaavia. Kun elää omien arvojensa mukaan, elämä kun tuppaa tuntumaan kivemmalta.

”Raha on valtaa. Ja sillä, mihin käytät varojasi, on vaikutusta. Mitä enemmän vastuullisesti tuotettuja tuotteita ja palveluita hankitaan, sitä enemmän niitä on myös tarjolla. Jokainen ostotapahtuma onkin kuin äänestyslipuke paremman tulevaisuuden puolesta.”

WORD.

Sain kirjan Karitalta, kiitos. <3

BLOGLOVIN, INSTAGRAM

Continue Reading

Kasvojen rullaus, oikeus lattiaan, koukuttava kirja ja mustikkapiirakan tuoksuinen kuorinta

Aloitetaan vakavilla asioilla:

Mieti, jos eläisit pienessä häkissä, jossa ei olisi edes lattiaa, ainoastaan verkkopohja? Sellaista on elämä turkistarhoilla.

Mielestäni on pöyristyttävää ja täysin käsittämätöntä, että turkistarhaus on Suomessa vielä sallittua. Miten voi olla hyväksyttävää rahastaa eläinten kärsimyksellä? Ja kuka näitä turkkeja oikeasti ostaa? En voi ymmärtää.

Sunnuntaina 4.10. on eläinten päivä, ja Animalian vapaaehtoiset järjestävät silloin mielenosoituksen, joka vaatii turkiseläinten olojen parantamista. Animalian tiedotteessa kerrotaan näin:

”Haluamme kieltää turkistarhauksen Suomessa. Eläinten hyvä elämä ei voi toteutua turkistarhoilla. Sitä ennen ensimmäinen askel olisi kieltää verkkopohjahäkit. Minkeille pitää ensi tilassa taata mahdollisuus uimiseen, ketuille kaivamiseen ja supikoirille talviunen nukkumiseen. Suomalaisista 74 % kannattaa joko tarhauskieltoa tai sitä, että eläimet saavat lisää tilaa ja mahdollisuuksia toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään”, Animalian kampanjavastaava Veikka Lahtinen sanoo.

Mielenosoituksen nimi on Maata jalkojen alla, ja se on hyvin ajankohtainen. Moni Euroopan maa on juuri kieltänyt turkistarhauksen. Animalia kertoo tiedotteessaan, että:

Hollanti päätti lakkauttaa etuajassa kaikki turkistarhansa koronaviruksen takia, Ranska päätti juuri turkistarhauskiellosta ja Puolan alahuone äänesti turkistarhauskiellon puolesta valtavalla äänten enemmistöllä. Suomessa hallituspuolueiden enemmistö vastustaa turkistarhausta, ja myös kokoomus vaatii muutoksia turkistarhaukseen.

Voit osallistua Maata jalkojen alla -mielenosoitukseen julkaisemalla somessa kuvan omista jaloistasi maapohjalla.  Kuvilla otetaan kantaa siihen, että Suomen miljoonat turkiseläimet elävät pienissä verkkopohjahäkeissä. Täältä löytyvät tarkemmat ohjeet.

Animalia kerää myös nimiä vetoomukseen kunnianhimoisen turkisasetuksen puolesta matkalla kohti turkistarhauksen täyskieltoa.Vetoomuksen voi allekirjoittaa osoitteessa: tiny.cc/turkisvetoomus

Allekirjoitin.

Sitten niihin mukavampiin asioihin. Olen nimittäin alkanut vihdoin hoitaa kasvojani gua sha -rullalla. Se on aika ihanaa ja uskon, että säännöllinen rullailu parantaa ihoni verenkiertoa, ja ehkäisee sen veltostumista ja rypistymistä. Rullailen Katja Kokon ohjeilla ja myös jaderullani on hänen valikoimistaan ostettu. Rullauksen jälkeen iho punertaa hetken ihan pienesti, eli jotain siellä selvästi tapahtuu. Tämä on joka aamuinen pieni hemmotteluhetkeni. Ensin suihkuttelen kasvovettä, sitten levitän seerumin ja sen päälle kasvoöljyn. Sitten rullaillaan. Sen jälkeen on vielä kosteusvoiteen vuoro.

Toinen hemmottelujuttu, jota käytän viikoittain: Flow Cosmeticsin Amethyst-vartalokuorinta,* joka tuoksuu aivan mustikkapiirakalle ja lupaa lievittää stressiäkin. Voi nam!

Viimeisemmäksi vaan ei vähäisimmäksi: luin taas yhden Lucinda Rileyn eli Perhosten huone -kirjan. Ah, miten koukuttava! Ihan taattua Rileya eli mysteeriä, rakkautta ja historiaa. On muuten ehkä paras lukemani Riley, tämä tai sitten Keskiyön ruusu. Suosittelen.

Ihanaa viikonloppua, nauttikaa syksyisistä säistä!

*Saatu blogin kautta.

Continue Reading

Miten kosmetiikka liittyy ihon mikrobistoon ja miksi sillä on väliä, Maria Varon?

Maria Varon on estenomi ja luonnonkosmetiikan asiantuntija, jonka kirja Elävä iho – Luonnonkosmetiikka on juuri ilmestynyt. Kysyin Marialta, miksi hän suosittelee luonnonkosmetiikkaa, miksi se on vastuullinen valinta ja miten kosmetiikka liittyy mikrobistoon. Haastattelusta selviää myös, mitä tekemistä Yellowstonen susilla on kosmetiikan kanssa, mitä ovat hormonihäiriköt ja kuka hyötyy kukkaisvesistä. 

Miten iho, suolisto ja mieli ovat yhteydessä, Maria Varon?

Ihmisessä kaikki vaikuttaa kaikkeen, ja nykyisin tiedetäänkin, että iho, mieli ja suolisto ovat yhteydessä toisiinsa. Varmaa ei kuitenkaan ole, miten tämä yhteys täsmälleen toimii.

Jos esimerkiksi kärsii massiivisesta tai pitkäaikaisesta stressistä, se voi vaikuttaa suoliston mikrobistoon ja aiheuttaa siellä epätasapainoa. Kun mikrobit voivat huonosti, siitä voi puolestaan seurata monien muiden ikävyyksien lisäksi iho-ongelmia. Stressi vaikuttaa myös suoraan keskushermostoon ja sitä kautta suolistoon ja ihoon.

Esimerkiksi rosacea, aikuisiän akne ja atooppinen ihottuma ovat Suomessa lisääntyneet. Osasyy voi olla pitkittynyt stressi, josta monet kärsivät.

Toisaalta stressi vaikuttaa usein uneen, ja stressaantuneena nukkuu huonommin. Keho ja iho korjaavat itseään ja uudistuvat unen aikana, joten jos uni kärsii, myös tämä korjausprosessi heikkenee. Sekin voi näkyä ihossa.

Tunteet näkyvät myös iholla. Jos nolostuu, iho punastuu. Tai jos jokin iljettää, iho menee kananlihalle. Sekin kertoo, että yhteys mielen ja ihon välillä on olemassa.

Miten ruokavalio vaikuttaa ihoon?

Suoliston hyvät mikrobit pitävät erityisesti kuitupitoisesta ravinnosta eli kasviksista ja täysjyväviljoista.

Sokerilla ja valkoisilla jauhoilla elävät puolestaan suoliston nopeasti lisääntyvät mikrobit. Jos siis syö paljon sokeria ja valkoista viljaa, ne pääsevät suolistossa vallalle. Siitä seuraa epätasapainoa, ja hyvät mikrobit kärsivät. Iholla ja suolistolla on yhteys, joten suoliston mikrobiston hyvin- ja pahoinvointi näkyy usein myös iholla.

Sokeri ylläpitää myös tulehdusta, joten jos kärsii kroonisista iho-ongelmista, sokerin välttäminen voi auttaa. Se ei tarkoita, ettei voi koskaan enää syödä herkkuja, vaan parin kuukauden sokerittomuus yleensä riittää, jos iho-oireet ovat lieviä.

Kasvisten ja täysjyvän lisäksi iholle ovat mieleen hyvät rasvat eli kylmäpuristetut kasviöljyt, avokado, pähkinät, siemenet ja rasvainen kala. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä tärkeämpää on käyttää hyviä rasvoja, jottei iho kuivu ja hormonitasapaino säilyy.

Alkoholi on sekin mikrobien vihollinen, mutta ehdoton ei tarvitse olla. Itsekään en ole absolutisti.

Miten Yellowstonen sudet liittyvät kosmetiikkaan?

Kun Yellowstonen kansallispuistosta hävitettiin sudet 1920-luvulla, puiston ekosysteemi muuttui. Peurat ja jyrsijät lisääntyivät, koska sudet eivät olleet pitämässä kantaa kurissa. Peurat tuhosivat kasvillisuutta ja söivät myös lähistön viljelijöiden viljoja. Niiden kulkureitit muokkasivat maaperää niin paljon, että vesi löysi uusia uomia. Kun sudet palautettiin puistoon 1990-luvulla, ekosysteemi toipui. Tämän esimerkin kuulin tutkija Trevor Steyniltä, joka on probioottisen luonnonkosmetiikkasarja Essen perustaja.

Myös iholla on oma ekosysteeminsä, jota ei kannata järkyttää. Iholla elää monenlaisia mikrobeja, joita iho tarvitsee voidakseen hyvin. Myös niiden tasapaino on tärkeä.

Osassa synteettisen kosmetiikan tuotteista on esimerkiksi säilöntäaineita, jotka tappavat näitä mikrobeja. Siitä voi seurata myöhemmin ongelmia ihon hyvinvoinnille, aivan kuten Yellowstonessakin kävi.

Luonnonkosmetiikassa tuotteiden koostumus on mikrobien kannalta miedompi, eikä mikrobiepätasapaino synny yhtä helposti.

Miksi sertifioitu luonnonkosmetiikka on ympäristöystävällinen valinta?

Osassa synteettisen kosmetiikan tuotteissa käytetään aineita, joita on vaikea puhdistaa vedestä ja jotka kulkeutuvat siksi vesistöihin. Tällaisia aineita ovat esimerkiksi jotkin kemialliset UV-suojat. Osa niistä on hormonihäiriköitä, ja vain pisara voi muuttaa koko järven ekosysteemin. Ne voivat vaikuttaa myös ihmisen hormonitoimintaan.Myös silikonit voivat kerrostua vesistöjen pieneliöihin ja vaikuttaa  ekosysteemiin.

Luonnonkosmetiikassa näitä aineita ei saa käyttää.

Luonnonkosmetiikassa on myös kiellettyä muuttaa raaka-ainetta niin, että se ei biohajoa.

Lisäksi tuotteiden elinkaari pitää miettiä tarkasti, ja pakkauksissa saa käyttää muoveista vain kierrätettäviä muovilaatuja.

Mitkä ovat sellaisia synteettisen kosmetiikan raaka-aineita, jotka useimmiten herkistävät, allergisoivat tai ärsyttävät helposti?

Eniten allergiaa aiheuttavat hajusteet ja synteettiset säilöntäaineet.

Myös hiusväreistä tulee helposti allergisia reaktioita. Erityisesti tummissa hiusväreissä käytettävä PPD voi olla myös karsinogeeninen eli syöpää aiheuttava aine. Eräässä tutkimuksessa selvisi, että se kertyy virtsarakon pintaan, ja kampaajilla on enemmän virtsarakon syöpiä kuin muulla väestöllä.

Antiperspiranteissa käytettävä reaktiivinen alumiini on myös kielletty luonnonkosmetiikassa, sillä sen turvallisuudesta ei ole varmuutta.

Entä mitkä luonnonkosmetiikan raaka-aineet voivat yleisimmin herkistää?

Monesti nostetaan esiin, että eteeriset öljyt voivat herkistää, vaikka ne kuuluvat luontoon. Suurin osa kosmetiikan kemisteistä on sitä mieltä, että eteeriset öljyt voivat olla allergisoivia aineita. Niiden käyttöohjeita kannattaakin noudattaa.

Toisaalta eteerisillä öljyillä on aromaterapeuttisia ominaisuuksia. Ne voivat esimerkiksi rauhoittaa tai tuottaa mielihyvää. Tämä rauhoittava vaikutus voikin kumota herkistävän vaikutuksen.

Mitä raaka-aineita luonnonkosmetiikasta kannattaa etsiä, jos:

a) Iho kaipaa kosteutta?

Hyaluronihappo ja aloe vera ovat hyviä kosteuttajia. Jos on yliherkkyyksiä, ihon kosteutukseen kannattaa kokeilla kukkaisvettä. Ne sopivat useimmille.

b) Iho on eloton tai siinä on ensimmäisiä ikääntymisen merkkejä?

Kylmäpuristettu ruusunmarjasiemenöljy on hyvä öljy ikääntymismuutoksiin, ja sitä voi käyttää esimerkiksi gua sha -hieronnan alla.

Mikä on elämänohjeesi?

Kuuntele sydäntäsi kaikessa, mitä teet.

Hyvinvointivinkkisi syksyyn?

Jalkakylpy. Minulla menevät ilmojen viiletessä helposti paikat jumiin. Sain kiinalaiselta lääkäriltä neuvon, että jalkakylpy auttaa. Teen sen ennen nukkumaanmenoa ja lämmitän veden niin lämpimäksi kuin ihoni sietää. Lisään joukkoon yrttejä, merisuolaa ja pari pisaraa laventeliöljyä. Kylvetän jalkoja, kunnes vesi on haalennut. Tämä jalkakylpy rentouttaa kokonaisvaltaisesti, auttaa nukkumaan paremmin ja tekee hyvää ihollekin.

Jos aihe kiinnostaa enemmän, kannattaa lukea Marian kirja: Elävä iho – Luonnon kosmetiikka. Se on todellinen tietopakkaus aiheesta – ja sai minut päättämään, että hankkiudun eroon ainakin kemiallisista aurinkovoiteista. 

Marian kuva: Uzi Varon

BLOGLOVIN, INSTAGRAM

Continue Reading

Saako puhua vastuullisuudesta, jos ei ole ehdoton?

Kuten hetki sitten kirjoitin, olen luonteeltani aika utelias ja kiinnostunut monesta asiasta yhtä aikaa. Se näkyy ehkä myös siinä, että olen harvoin kovin ehdoton, oli asia, mikä tahansa. Ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän ehdoton olen.

Oikeastaan ainoat asiat, joissa en jousta, ovat turkikset ja lihansyönti. Niitä ei elämässäni nähdä. Muissa asioissa noudatan 80/20-periaatetta: 80 prosenttia by the book ja muuten vähän rennommin.

Syön terveellisesti suuren osan ajasta, mutta herkuttelen silti paljon. Syön myös vaaleaa viljaa, sokeria ja valmisruokia. Useimmiten syön paljon kasviksia, mutta välillä pelkkää pitsaa ja vegaanijätskiä.

Luen tosi monenlaisia kirjoja ja katson monenlaisia leffoja ja sarjoja. Tykkään viettää aikaa luonnossa ja kaupungissa, olla ilman meikkiä ja laittautua. Käytän luonnonkosmetiikkaa ja synteettistä kosmetiikkaa.

Näen ehdottomuuden aika hyvänä elämänfilosofiana, mutta on yksi osa-alue, jolla koen, että yleinen mielipide vaatii ehdottomuutta. Arvasitte tietenkin jo: vastuullisuus.

Luen parhaillaan Jonathan Safran Foerin We are the weather -kirjaa. Siinä Safran Foer, joka on yhdysvaltalainen älykkö, pohdiskelee, mitä meidän tulisi tehdä, jotta ilmastokriisi voitaisiin selättää. Vastaus on: vähentää eläinkunnan tuotteiden syömistä.

Vaikka kirjassa on paljon kiinnostavia faktoja ilmastonmuutoksesta, eläinten syömisestä ja muista ilmastoon vaikuttavista asioista, olen hieman tuskanut koko opukseen. Suuri osa siitä näyttää nimittäin olevan Safran Foerin pohdiskelua siitä, miksi hän on niin luuseri, ettei pysty lopettamaan eläinten syömistä kokonaan.

Asiaan liittyy tyypin edellinen kirja, Eläinten syömisestä, jossa Safran Foer kertoo oman tarinansa fleksaajasta kasvissyöjäksi. Se oli hyvä kirja täynnä karuja faktoja, joka sai myös minut yrittämään hetkeksi vegaanista elämäntapaa. Vaan minulle ja Safran Foerille kävi näköjään yhtä kalpaten: kummankaan vegaanius ei kestänyt. Mutta kumpikaan meistä ei silti ole luopunut arvoistaan tai alkanut päätoimiseksi lihansyöjäksi.

Ja tätä We are the weatherissa siis pohdiskellaan: pitääkö olla ehdoton ja miksi se on niin hirveän hankalaa. Eihän se kaikille ole: maailmassa on vaikka kuinka paljon ihmisiä, jotka päättävät yhtenä päivänä alkaa vegaaniksi, lopettaa lentämisen ja ostaa vain vastuullisia vaatteita. Ja jotka toimivat sitten johdonmukaisesti juuri niin.

Ja sitten on ihmisiä, jotka ovat kuin minä ja Safran Foer. Ihmisiä, joilla on hyvät aikomukset ja arvot, mutta joilla on myös vastakkaisia mielihaluja, kuten nautinto (kun tekee vain kovasti mieli fetaa), halu miellyttää muita (kun et halua olla se hankala ihminen, joka ei voi syödä maitotuotteita), mukavuudenhalu (kun et vain jaksa miettiä, mitä söisit, ja valitset fetasalaatin, koska se on helppoa tai ketjuliikkeen vaatteen, koska et jaksa etsiä kirppiksiltä), nälkä väärään aikaan väärässä paikassa (näkyvillä ei ole yhtään vegaanista vaihtoehtoa), estetiikka (et löydä haluamaasi vaatetta vastuullisilta brändeiltä), vapauden kaipuu (hankit auton, koska se lisää vapauttasi vaikka saastuttaakin), nostalgia (mummo teki aina ihanaa mansikkakermakakkua).

Minua vähän ärsyttää tämä Safran Foerin meininki (tyyppi kirjoittaa kirjan, jossa vastustaa eläinten syömistä, mutta myöntää sitten, että vetää salaa lihaburgereita), mutta samaan aikaan se on ihanan inhimillistä. Kuten hän uudessa kirjassaan pohdiskelee: täysin ilmastosta ja eläimistä piittaamattoman ihmisen vastakohta ei itse asiassa ole vegaani. Tuon piittaamattoman tyypin vastakohta on ihminen, joka piittaa.

Kuten jo kävi ehkä selväksi, minä itse en ole ollenkaan täydellisen vastuullinen, ja siksi en ole pitkään aikaan oikein halunnut kirjoittaa aiheesta. Pelkään kirjoittaa siitä, koska en ole lainkaan täydellinen, ja tässä aiheessa sitä melkein vaaditaan. En kirjoita siitä,

koska, vaikka hankin mielelläni vastuullisia vaatteita, shoppailen myös ketjuliikkeissä.

koska, vaikka tavallaan haluaisin olla vegaani, en ole kuitenkaan, sillä voin silloin huonosti (ei tarpeeksi energiaa ja vatsa ilmapallo) ja elämästä tulee vähän hankalaa (ja koska rakastan sushia).

koska en aio täysin lopettaa lentämistä, jos siitä nyt joskus taas tulee mahdollista, vaikka suosinkin mielelläni muita kulkuvälineitä, kuten purjevenettä, ja haaveilen myös asuntoautoreissusta ja reilaamisesta.

koska minulla on auto ja kaksi koiraa ja olen vähän laiskistunut tai vanhentunut, enkä enää jaksa pyöräillä joka paikkaan säässä kuin säässä.

koska en osta vaatteitani enkä huonekalujani kirppikseltä ihan vain siksi, että se on niin vaivalloista ja olen mukavuudenhaluinen otus.

koska syön avokadoja.

Vaikka en ole täydellinen, yritän kuitenkin tehdä jotain. Kierrätän, en roskaa ja kerään joskus jopa muiden roskia luonnosta (raivostuttaa ihmiset, jotka eivät vie roskiaan mennessään), en ajele turhaan vaan lähinnä metsiin koirien kanssa, en omista kamalan paljon vaatteita enkä ostele niitä harkitsemattomasti, syön 85-prosenttisesti vegaanisesti mutta sitten vähän kananmunia, kalaa ja joskus harvoin juustoa, lensin jo ennen pandemiaakin keskimäärin (vain?) kahdesti vuodessa enkä lähtisi enää viikonlopun kaupunkilomalle lentäen, en uusi sisustustani jatkuvasti, vaan useimmat huonekaluni ovat vuosia elleivät kymmenen vuotta vanhoja, suosin ketjuliikkeiden ekomallistoja, sillä vaikka ne ehkä ovatkin viherpesua, ajattelen, että kerron näin mielipiteeni liikkeelle ja ehkä muotimaailma muuttuu vähitellen vastuullisemmaksi, ja lahjoitan säännöllisesti ympäristön- ja eläinten suojeluun.

Uskon, että iso osa meistä tahtoo pitää tästä planeetasta mahdollisimman hyvää huolta, muttei silti halua alkaa täysin vegaaniksi tai lopettaa lentämistä kokonaan. Niin minäkin, ja mietin, voiko tässäkin noudattaa 80/20-periaatetta? Ottaa vähän rennommin, mutta välittää silti maailmasta?

BLOGLOVIN, INSTAGRAM

Continue Reading

Korona näyttää, miten tärkeä luonto on meille

Olen viettänyt viime viikkoina aikaa lähinnä luonnossa – ja niin on aika moni muukin pääkaupunkiseutulainen. Kaikki lähimetsät ja kansallispuistot ovat tällä hetkellä aivan täynnä ihmisiä. Metsä tuo monelle rauhaa ja lohtua, kun maailma ympärillä on seisahtunut ja tuntuu turvattomalta.

Ajattelin jo ennen tätä pandemiaa, että ulkoilun suosio on kasvanut paljon. Nuuksion ja Sipoonkorven parkkipaikat ovat kauniina viikonloppuina täpötäynnä, eikä tilannetta varmaankaan paranna se, että Luukin parkkipaikat on muutettu maksullisiksi.

Samaan aikaan pääkaupunkiseudun metsät ovat jatkuvassa vaarassa jäädä rakentamisen alle. Niitä lohkotaan pala palalta, ja niin ne melkein huomaamatta pienenevät. Vaan tarvitaanko kaikkea sitä lisärakentamista todella? Tarvitaanko pääkaupunkiseudulle lisää taloja, raiteita ja teitä? Vai tarvittaisiinko pikemminkin lisää viheralueita, luonnonsuojelualueita ja kansallispuistoja?

Korona tulee muuttamaan maailmaan varmasti aika isosti. Yksi asia, jota se saattaa muuttaa, on työmatkaliikenne. Jos etätöistä tulee tämän kriisin myötä uusi normi ja hyväksyttyä sellaisissakin yrityksissä, joissa sitä on ennen katsottu karsaasti, ihmisten ei enää tarvitse matkustaa joka päivä työpaikalle tai asua lähellä työpaikkaa. He voivat tehdä työtään mistä tahansa, minä ainakin voin jo nyt. Periaatteessa voisin ihan hyvin työskennellä vaikka Balilta, työhöni ei tarvita muuta kuin läppäri, puhelin ja netti.

Jos ihmiset tekisivät enemmän töitä kotoa ja työmatkustus vähenisi, siitä kiittäisivät ilmasto ja ympäristö. Meillä on nimittäin käsillä toinen paljon koronaa isompi kriisi: ilmastokriisi ja luonnon monimuotoisuuden väheneminen. Metsät auttavat myös tämän kriisin selättämisessä: ne ovat hiilinieluja, maapallon keuhkot ja niissä elää valtava määrä eliölajeja, joiden elinympäristön liika rakentaminen ja hakkuut tuhoavat.

Lisäksi hakkuut ja rakentaminen tuhoavat ulkoilumahdollisuutemme.

Ehkä tämä tilanne auttaakin yhä useampia näkemään, miten tärkeä lähiluontomme on meille. Suomessa on ehkä paljon metsää, mutta Uudellamaalla ei ole. Sen ymmärtää, kun kävelee jonossa Haltialan pitkospuita tai yrittää ujuttaa autoa johonkin koloon Nuuksion parkkipaikalla.

Ehkä tänne ei tarvita lisää taloja, ainakaan metsän päälle rakennettuna. Pikemminkin tarvittaisiin toimivat bussiyhteydet Helsingin keskustasta kansallispuistoihin ja muille retkeilyalueille. Monet näistä isommista metsistä on nimittäin hankala saavuttaa, jos ei omista autoa. Silloin on vielä enemmän pienten lähimetsien ja Keskuspuiston varassa, juuri niiden alueiden, jotka ovat vaarassa jäädä uusien kaavojen alle.

Luonnon merkitys unohtuu helposti kiireisessä arjessa, kun on työt, ravintolat, kahvilat, joogat sun muut. Mutta mihin menemme, kun nämä suljetaan ja kaipaamme mielenrauhaa ja virkistystä? Metsään. Niin mekin nyt, voikaa hyvin ja muistakaa: maailma on käynnistymässä uudelleen, ja se voi lopulta johtaa moneen hyvään asiaan.

Kuva: Mika

BLOGLOVIN, INSTAGRAM

Continue Reading

Onko tämän tuolla puolen uusi parempi maailma?

Hetken mietin, onko näinä aikoina hyvä julkaista hymyilevää kuvaa –  mutta todellakin on. Juurikin iloa tähän hetkeen tarvitaan!

Olen ollut nyt lauantaista asti kotona (sitä ennen vietimme muutaman päivän erämökillä keskellä ei-mitään ennen kuin mökkeilystä tuli kyseenalaista), vähän on yksinäistä, mutta onneksi on puhelin ja netti.

Tällä hetkellähän kaikkia ylimääräisiä ihmiskontakteja pitäisi välttää, eikä edes ystäviä pidä nyt tavata fyysisesti. Kurjaahan se on, mutta olemme kaikki samassa veneessä. Ja toivon mukaan pandemia saadaan näin pidettyä aisoissa ja ihmishenkiä säästyy.

Minulle kotoa työskentely on aika helppoa, sillä olen niin tottunut siihen, vaikka eihän tämä todellakaan ole myöskään freelancerille sitä normaalia arkea. Yleensä kuitenkin käyn arkisin joogassa, salilla, lounailla ja näen kavereita ja työhön liittyviä ihmisiä. Vaan poikkeukselliset ajat vaativat poikkeuksellisia tekoja.

Tämän kaiken kurjuuden keskellä ajattelen myös, että korona vie luultavasti kohti hieman parempaa maailmaa, kunhan siitä lopulta selvitään. Jo pitkään on tuntunut, ettei ihmiskunta voi jatkaa tätä menoa, tätä järjetöntä kulutusta, ympäristön tuhoamista ja eläinten hyväksikäyttöä.

Pandemian johdosta lentokoneet pysyvät nyt pääosin maassa, ihmiset ovat etätöissä ja maapallo saa hetken hengähtää. Vaikka surenkin lomautettujen lentoemäntäystävieni ja talouden tähden, tämä on iso asia. Jo nyt ilmansaasteet ovat vähentyneet Kiinassa ja Pohjois-Italiassa. Saattaa olla, että tämä pandemia muuttaa ihmisten liikkumista myös tulevaisuudessa. Ehkä etätöistä tulee uusi normi ja turha matkustus vähenee.

Toisaalta tämä tilanne herättää ehkä yhä useampia miettimään eläintuotantoa ja mahdollisesti siirtymään enemmän kasvisruokavalioon. Koronan lisäksi HIV, ebola, SARS, sikainfluenssa ja lintuinfluenssa ovat kaikki viruksia, jotka ovat siirtyneet ihmiseen eläimistä, kirjoitetaan Vegaanihaasteen IG-sivulla. Ehkä tämä pandemia auttaa niitä miljardeja eläimiä, jotka kärsivät tehotuotannossa, metsästyksestä ja eläintoreilla. Myös eläintieteilijä Jane Goodall puhuu tästä koskettavalla videolla Instagram-tilillään.

Kolmanneksi tällainen kaikkia koskettava kriisi ehkä asettaa asioita tärkeysjärjestykseen ja lähentää meitä oikeasti tärkeisiin ihmisiin.

Neljänneksi solidaarisuus on jo nyt lisääntynyt, eikö olekin? Moni on tarjoutunut auttamaan iäkkäitä naapureitaan ja kyselemme ehkä enemmän toisten vointia ja kuulumisia kuin normaalitilassa.

Viidenneksi itsekkyys ehkä vähenee. Kun tämä kriisi alkoi, ajattelin, että toivottavasti saan joogakorttiini lisäaikaa. Nyt koko ajatus hävettää. En todellakaan aio vaatia mitään lisäaikaa, enkä irtisanoa kuntosalijäsenyyttäni, vaikken sinne nyt pääsekään. Kun korona suo, alan jälleen käydä joogassa ja salilla ja toivon, että mahdollisimman moni pienyritys pysyy pystyssä tämän kriisin jälkeenkin. Nyt en käy myöskään ravintoloissa enkä kahviloissa, mutta kun se on taas turvallista, aion syödä niissä paljon ja usein, jotta lempipaikkani voivat jatkaa olemassaoloaan.

Kuudenneksi ehkä jotain muuttuu meidän sisällämme. Ehkä tämä pakollinen eristäytyminen tuo uusia ideoita ja luovuus lisääntyy. Ehkä vihdoin on aikaa ajatella ja suunnitella, ja ehkä se johtaa johonkin suurempaan. Ehkä tämän toisella puolella todella on muuttunut maailma.

BLOGLOVIN, INSTAGRAM

Continue Reading