Miten minusta tuli koiranomistaja?

Kaupallinen yhteistyö: Koirat punkkeja vastaan

Olen rakastanut eläimiä niin kauan kuin muistan. Meille tuli ensimmäinen koira, kun olin yläasteella, ja sitä seurasi koko joukko samanlaisia: iloisia, energisiä ja touhukkaita labradorinnoutajia, eli labbiksia. Äidilläni on niitä kaksi tälläkin hetkellä.

Sain siis kosketuksen koiriin ja koirien kanssa elämiseen jo lapsuudenkodissani. Tiesin, miten hyvältä tuntuu, kun joku nukkuu jaloissasi, kun istut pöydän ääressä. Tiesin, miten vaikeaa on kieltää toista hyppäämästä viereesi sohvalle, kun olisi niin kiva päästää se lähelle (lapsuudenkodissani oli tästä hyvin tiukat säännöt, myöhemmin olen lepsunut niistä). Tiesin, miten kiva on päästää koirat vapaaksi jollain avaralla pellolla ja katsoa, kun ne juoksevat riemu ja tuuli turkissaan.

Olen aina viihtynyt koirien seurassa ja osannut olla niiden kanssa.

Kun sitten 28-vuotiaana seurustelin silloisen poikaystäväni kanssa, ja meillä oli kai aika vakaa aikomus pysyä yhdessä, aloimme pohtia koiran hankkimista. En halunnut labbista, vaikka ne ovatkin luonteeltaan todella ihania, sillä tahdoin vähän pienemmän koiran. Meillä oli myös uutuuttaan kiiltävä koti, ja muistin hyvin elävästi, miten yksi labbiksistamme söi aikoinaan reiän väliseinään. Labbis on pentuna kokemukseni mukaan täystuho, jos se pääsee käsiksi johonkin mielestään maukkaaseen, kuten ilmeisesti esimerkiksi seinään.

Sitten äitini ystävän bordercollie sai pentuja. En ollut varmaan ikinä kuullutkaan bordercolliesta sitä ennen, mutta olin myyty. Nessi oli maailman hellyttävin pikkuinen mustavalkoinen karvapallero. Kasvattiperhe asui maalla, ja kun menimme hakemaan Nessiä kotiin, sitä ei löytynyt mistään. Lopulta se ryömi esiin jonkin aitan alta. Matkalla uuteen kotiin se itki surkeasti, perillä se käänsi meille selkänsä ja meni piiloon sohvapöydän alle, yöllä tuhosi upouuden petinsä, seuraavalla viikolla kaatoi joulukuusen ja sitten vähitellen hyväksyi meidät osaksi elämäänsä. Siitä tuli rakkain ja ihanin koira, mitä kuvitella saattaa.

Pari vuotta myöhemmin päätimme, että Nessi tarvitsee kaverin. Sillä oli niin paljon energiaa, että toivoimme sen purkavan sitä välillä johonkin muuhun kuin meihin. Niin Nana tuli taloon, ja Nessi sai leikkikaverin. Collie valikoitui roduksi, sillä tahdoimme koiran, joka jaksaa pitkät lenkit, mutta ei tarvitse niin järjettömän paljon aktivointia kuin bordercollie.

Nana on luonteeltaan hyvin erilainen kuin Nessi, ja meillä meni aika kauan luoda side toisiimme. Nana on vähän arka, eikä se vuosiin ollut kovinkaan kiinnostunut hellyydenosoituksista, eikä ihmisen kanssa leikkimisestä. Sillä on pienestä pitäen ollut Nessi leikkikaverina, joten minä ja poikaystäväni emme olleet sille ehkä yhtä tärkeitä.

Juuri nyt Nana kuitenkin nukkuu jaloissani, ja viime vuosina meidän välillemme on kehittynyt ihan uudenlainen ymmärrys. Nanakin kaipaa nykyisin hellyyttä, ja minä olen sille kaikki kaikessa. Siteemme lujittui oikeastaan siinä vaiheessa, kun erosimme poikaystäväni kanssa, ja minusta tuli koirien yksinhuoltaja.

Kun aikoinaan otimme koirat, en koskaan ajatellut, että jäisin niiden kanssa yksin. Yllättävän hyvin kaikki on kuitenkin mennyt. Koirani ovat olleet mukana vaikka missä, ne ovat nukkuneet kanssani laavulla, istuskelleet kahviloissa ja kiertäneet saaristoa pariinkin otteeseen purjeveneellä. Niistä on ollut hirveästi iloa, mutta toki myös surua. Pahinta on ollut huoli niistä ja niiden terveydestä, jota ei voi kunnolla jakaa kenenkään kanssa.

En vie itseäni kovinkaan helposti lääkäriin, mutta koirat käytän terveystarkastuksessa joka vuosi ja vien ne eläinlääkäriin hyvin matalalla kynnyksellä, jos ne sairastavat muuten. Sydämeeni sattuu, jos koirani on kipeänä. Pahinta on, että koira ei osaa puhua. Siitä on vaikea tietää, onko sillä jokin oikeasti hätänä vai ei, sattuuko siihen, onko kovin paha olla. Juuri hetki sitten meinasin ärsyyntyä Nessiin, kun se pysähtyi lenkillä koko ajan rapsuttelemaan itseään. Sitten tutkin asiaa ja löysin sen korvan takaa punkin. Varmaan olisi itseänikin kutittanut.

Punkit ovatkin varmasti yksi koiran omistamisen ikävimmistä puolista. Poimin Nessistä ensimmäisen punkin huhtikuun alussa, kun maassa oli vielä lunta. Sama tapahtuu joka vuosi, punkit heräävät jo viidessä asteessa. En ole vielä yhtenäkään keväänä tajunnut suojata koiriani tarpeeksi ajoissa. Jostain syystä punkkien uhri on useimmiten nimenomaan Nessi. Ehkä siksi, että se juoksentelee enemmän pusikoissa. Nana kävelee usein sivistyneesti polulla.

Asumme Helsingissä lähellä merta, koirani kulkevat päivittäin metsissä ja niillä on kaiken lisäksi pitkä karva: oikea punkin unelma. Tosin punkkeja elää myös kaupungin keskustassa, joten jokainen ulkoileva koira tai kissa kannattaa suojata niiltä.

Me olemme kokeilleet monenlaisia punkkeja karkottavia valmisteita vuosien varrella. Käytössä on ollut punkkipanta ja monta erilaista turkkiin valeltavaa liuosta. Sisäisesti otettavia lääkkeitä en vielä ole kokeillut, mutta asia kiinnostaa. Meinaankin kysäistä asiasta eläinlääkäriltä, kun seuraavan kerran tulee asiaa sinne.

Eläinlääkäri onkin paras henkilö neuvomaan punkkiasioissa, sillä sopiva punkkilääkitys riippuu koirasta ja sen elintavoista. Jos esimerkiksi ui paljon, turkkiin laitettava valeluliuos ei välttämättä anna parasta suojaa.

Jotta punkkilääke suojaisi koiraa mahdollisimman hyvin, sitä pitää myös lisätä kesän mittaan.Suojan pitää siis olla jatkuva, lääkitseminen kerran kesässä ei riitä. Punkit ovat myös voimissaan vielä syksylläkin, syyskuu on itse asiassa Suomessa kaikkein punkkirikkain kuukausi. Eri valmisteet tehoavat eri ajan, jonkin vaikutus kestää kuukauden, toisen pidempään.

Lue täältä lisätietoa punkeista ja koirista.

Punkit levittävät monia tauteja, ja joka kolmas kantaa jotain sairautta. Osa niistä tarttuu ihmiseen, osa koiraan. En halua rakkaiden koirieni sairastuvan, enkä kyllä tahdo sairastua myöskään itse. Koirien punkkilääkitys onkin hyvä keino ennaltaehkäistä sairauksilta, joita punkit voivat levittää.

Kuva: Satu Nyström

Tässä kohtaa on pakko myöntää, että kokeilin muutama vuosi sitten, josko pärjäisimme ilman lääkettä. Nessi ui silloin paljon (Nana ei ui ikinä),eikä tuolloin ollut vielä suun kautta annettavia lääkkeitä. Tämän seurauksena molemmissa koirissa oli joka päivä useita punkkeja – kokeilu loppui lyhyeen. Olen myös löytänyt eläviä punkkeja lattialtani, sohvaltani ja sängystäni (joka on pääasiassa koirilta kielletty). Ei mikään miellyttävä yllätys.

Jos koiraan on lääkkeestä huolimatta ehtinyt kiinnittyä punkki, sen saa pois punkkipihdeillä tai kiertämällä toiseen suuntaan.

Koska asumme selvästi aika punkkirikkaalla alueella ja vielä rymyämme päivittäin metsissä, tahdon valita koirilleni mahdollisimman tehokkaan punkkisuojan. Uusimmat valmisteet ovat yleensä tehokkaimpia, ja niistä tietää parhaiten eläinlääkäri. Viethän siis lemmikkisi konsultaatioon, jos kaipaat lisätietoa punkkisuojista.

Lue lisää koirien suojaamisesta punkeista täältä.

Huomioithan, että kaikki lääkevalmisteisiin liittyvät kommentit poistetaan Suomen lääkelain mukaan.

Continue Reading

Riittämättömyydestä ja rakkaudesta

There will always be someone who can’t see your worth. Don’t let it be you. 

Epäilen, että moni surkeus elämässä johtuu yksinkertaisesti siitä, että ei osaa rakastaa itseään tarpeeksi. Että pelkää, ettei riitä. Että joko tietoisesti tai alitajuisesti ei koe ansaitsevansa parasta.

Jos ei rakasta ja arvosta itseään kokonaisena, hyväksyy helposti samanlaista käytöstä myös muilta. Antaa muiden kohdella huonosti, koska itsekin kohtelee itseään huonosti. Vähättelee itseään ja puhuu itselleen rumasti ja romuttaa niin itsetuntoaan. Sabotoi itse omaa elämäänsä.

Been there, done that. Se ei tee hyvää.

Olin ja olen kai vieläkin se kilttityttö, joka etsii aina syytä itsestään. Ajattelin pitkään, että minussa oli jotain vikaa, jos joku ei pitänyt minusta tai ei halunnut olla kanssani. Oli kyse sitten työelämästä tai ihmissuhteista. Ihan sama, millaisia nuo tyypit olivat. Pelkäsin, etten ole riittävä, en tarpeeksi kiva, kaunis tai nokkela.

Sittemmin tajusin pari asiaa. Ensinnäkin muiden ihmisten pitämisellä ja pitämättä jättämisellä on usein hyvin vähän tai ei ollenkaan tekemistä sinun kanssasi. Kyse on heistä, ei sinusta. On ajanhukkaa ja vieläpä aika itsekeskeistä ajatella esimerkiksi, että joku sitoutumiskammoinen tyyppi haluaa kuitenkin sitoutua tavattuaan sinut. Tai jos joku ilkeilee vaikkapa töissä, ei silloinkaan ole kyse sinusta, vaan tuon ihmisen omista ongelmista.

Toinen tärkeä oivallus on se, ettei omanarvontunnolla kuulu olla mitään tekemistä muiden ihmisten kanssa. Se on sisäinen homma, sitä ei voi rakentaa ulkoapäin. Omaa arvoaan ei saa sitoa muiden mielipiteisiin. Muiden takia ei saa pettää itseään. Jos niin tekee, ei saa rakkautta siltä yhdeltä ihmiseltä, jonka rakkauteen pitäisi aina voida luottaa.

Se ihminen olet sinä.

Tässä maailmassa on aina joku, joka ei näe arvoasi. Anna hänen olla ja kävele toiseen suuntaan. Ja keskity uskomaan itse itseesi.

Omalla kohdallani viime aikojen paras rakkaudenosoitus itselleni oli se, kun ryhdyin yrittäjäksi. Se oli uskonhyppy, osoitus, että minä uskon minuun. Se on tärkeintä. Usein isoin asia unelmien toteuttamisen tiellä  olet sinä itse ja pelko siitä, että mitä jos en onnistukaan, mitä jos en riitä.

Mitä ihmissuhteisiin tulee, jos joku ei pidä sinusta (ja käyttäydyt kuitenkin ihan kivasti) tai halua olla kanssasi, hän nyt vain on sinulle väärä. Samaa sanon, jos joku ei tiedä, haluaako hän olla kanssasi (kyllä sen vain tietää) tai pitää sinua jonkinlaisena varasuunnitelmana. Puhumattakaan siitä, jos tuo ihminen vielä oikeasti kohtelee sinua rumasti. Pätee ihan yhtä lailla ystäviin kuin rakkauteenkin.

Sinussa ei ole vikaa, sinä et ole riittämätön, sinun ei tarvitse olla coolimpi, fiksumpi, menestyneempi, jännittävämpi, helpompi tai laihempi tai mitään muutakaan. Sinun tarvitsee vain rakastaa itseäsi niin paljon, että ymmärrät ansaitsevasi paljon enemmän.

Kun rakastaa ja arvostaa itseään, oppii kävelemään nopeasti ulos suhteista ja tilanteista, joissa tuntee itsensä arvottomaksi. Silloin näyttää itselleen ja universumille, että ansaitsee parempaa, ansaitsee kaiken hyvän ja rakkauden, jota ei tarvitse epäillä ja joka tekee onnellisemmaksi, ei onnettomammaksi.

Rakasta siis ensin itse itseäsi. Maailma seuraa kyllä perästä.

Lainaus: Mel Robbins

Kuva: Satu Nyström

PODCASTBLOGLOVININSTAGRAM

Continue Reading

Tältä näyttää työviikkoni

Kaupallinen yhteistyö: Holvi

Kun ryhdyin yrittäjäksi, päätin heti, että teen samalla tavoin viisipäiväistä työviikkoa kuin palkansaajanakin. Ihan alussa työ venyi aika paljon myös viikonlopuille, mutta nyt puoli vuotta yrittäjänä oltuani, olen pystynyt pääosin pitämään viikonloput vapaina.

Olen päätellyt, että yrittäjyys sopii luonteelleni tosi hyvin. Saan palkkaa juuri sen mukaan, kuinka paljon töitä teen. Se motivoi. Aikani on omissa käsissäni, enkä joudu istumaan missään muodon vuoksi, jos työt on jo tehty.

Jos työtä mitataan ajassa, teen yrittäjänä huomattavasti vähemmän töitä kuin palkansaajana. Tämä siitä huolimatta, että osa työajastani menee talouden hallintaan. Laskutus on kuitenkin Holvin kautta tosi näppärää, ja yhden laskun lähettämiseen menee ehkä kaksi minuuttia. Joten en sanoisi tämän syövän kovin paljon aikaani.

Muuten bisnekseni pyörittämiseksi tarvitsee lähinnä muistaa säilyttää kuitit, napata niistä kuvat ja maksaa kerran kuussa verot ja yel. Todella työlästä? No ei. Aikaa kuluu ehkä viisi minuuttia kuukaudessa.

Tämä kaikki yhteenlaskettuna työskentelen ehkä keskimäärin noin kuusi tuntia päivässä. Joskus tunnin, joskus kymmenen.

Mitä taas tehokkuuteeni tulee: se on noin kolminkertaistunut. Olen aina ajatellut, että luovaa työtä ei pitäisi mitata työtunneissa, vaan aikaansaannoksissa. Saan nyt yrittäjänä kuudessa tunnissa paljon enemmän aikaan kuin ennen kahdeksassa. Keskittymiskykyni on terästynyt, enkä käytä työaikaani mihinkään muuhun kuin töihin (en myönnä käyttäneeni sitä muuhun ennenkään, mutta kuka oikeasti työskentelee 7,5 tuntia päivässä supertehokkaasti?).

Tältä näyttää esimerkkityöviikkoni:

Maanantai

Klo 8-9

Syön aamiaista ja luen samalla meilejä ja vastaan niihin. Kymmeneltä on puhelinhaastattelu ja valmistaudun siihen.

Klo 9-9.30

Aamulenkki koirien kanssa.

Klo 10-11

Puhelinhaastattelu ja sen jälkeen meilejä. 

Klo 11-11.30

Lounas.

Klo 11.30-14

Kirjoitan kaupallisen yhteistyöpostauksen blogiin ja etsin siihen kuvat. Kyseinen juttu vaatii aika paljon taustatyötä, joten siihen menee aikaa. Lähetän jutun asiakkaalle tarkistettavaksi.

Tiistai

Klo 8-9

Valmistaudun kello kymmenen puhelinhaastatteluun. Tiedän, että siitä tulee pitkä, sillä kirjoitan sen perusteella kaksi lehtijuttua. 

Klo 9-9.30

Aamulenkki.

Klo 10-11

Puhelinhaastattelu.

Klo 11-11.30

Lounas.

Klo 12-13

Kirjoitan ensimmäisen jutun aamun haastattelun pohjalta.

Klo 13-14.30

Käyn lenkillä koirien kanssa.

Klo 14.30-16.00

Kirjoitan toisen lehtijutun. 

Olen jo tässä vaiheessa ylittänyt itseni, sillä olin budjetoinut tälle työlle aikaa myös seuraavan päivän.Aivoni ovat hyvässä terässä, ja teksti syntyy vaivatta.

16.00

Lähetän jutut tarkistettavaksi ne tilanneelle mediatalolle.

16.30-17.30

Kirjoitan vielä yhden kaupallisen blogipostauksen ja käsittelen sen kuvat. Julkaisen postauksen. 

Keskiviikko

Klo 8-9

Lähetän kasan meilejä, sillä tarvitsen haastateltavan pariin lehtijuttuun. 

Klo 9-9.30

Aamulenkki.

Klo 9.30

Haen starttirahan maksatusta edelliskuulta. 

Eilen kirjoittamani jutut tulevat takaisin mediatalolta. Lyhennän niitä vähän pyynnöstä ja lähetän ne haastattelemalleni asiantuntijalle tarkistettavaksi. Niihin ei tule häneltä korjauksia, olen hyvin tyytyväinen itseeni. Lähetän jutut takaisin mediataloon ja pyydän laskutusohjeet.

Klo 10.30-16

Istun partsilla auringossa, juon kahvia, syön lounasta ja luen romaania. 

Klo 16-16.30

Soitan whatsapp-puhelun ulkomailla olevalle haastateltavalleni.

Torstai

Klo 8-9

Lyön lukkoon pari haastattelua.

Klo 9-9.30

Lenkki.

Klo 9.30-10

Kirjoitan blogijutun ja julkaisen sen.

Klo 10-14

Tajuan, etten voi kirjoittaa tälle päivälle aikatauluttamaani juttua, sillä sen asiantuntija siirtää haastattelua. Menen partsille aurinkoon ja pysyn siellä kahteen saakka, syön lounasta, juon kahvia, luen kirjaa. Jossain välissä käyn koirien kanssa puolen tunnin päivälenkillä.

Tunnen hieman huonoa omatuntoa mukavasta elämästäni, mutta vain hieman. Tätähän oikeasti halusin ryhtyessäni yrittäjäksi: omien aikataulujeni hallitsemista, lisää vapautta, elämästä nauttimista.

Yritän puolitosissani myös kirjoittaa toista blogijuttua, en ole tyytyväinen, joten jätän sen julkaisematta. 

Klo 14.30-15

Puhelinhaastattelu isompaa lehtijuttua varten. Tähän juttuun tulee pari asiantuntijaa, mutta deadlineen on vielä pitkä aika. Ei tarvitse kirjoittaa tänään. 

Klo 15-16.00

Teen asiantuntijoiden korjaukset yhteen toiseen lehtijuttuun ja lähetän sen tilaajalle. Lähetän pari laskua Holvista ja mietiskelen, missä vaiheessa pitäisi alkaa kysellä yhden jo pari viikkoa sitten erääntyneen laskun perään, jonka maksaja on ulkomainen viestintätoimisto. 

Perjantai

Klo 8.30-9

Aamulenkki

Klo 10-11.30

Aamiainen yrittäjäystävän kanssa Tannerissa.

Klo 12-14

Kirjoitan lehtijutun ja lähetän se tarkistettavaksi. 

Klo 14-14.30

Lounas

Klo 15-16.30

Kirjoitan tämän jutun, kuvaan siihen kuvia ja vastailen meileihin.

Viikko pulkassa. <3

Olen nyt ollut puolisen vuotta Holvin asiakas, ja voin todella lämpimästi suositella. Ystävänikin on siirtynyt Holvin käyttäjäksi, ja mietimme juuri tuolla Tanner-lounaalla, miksi ihmeessä joku ottaisi jonkun muun palvelun (eikä minulle makseta tämän sanomisesta).

Holvissa on siis yritystili, ja lähetän kaikki laskuni sen kautta. Kirjanpitäjälläni on Holvi-tiliini katseluoikeus, joten hän näkee sieltä suunnilleen kaikki tarvitsemansa tiedot. Holvi kustantaa minulle 9 euroa kuussa. Kirjanpitäjäni toki lähettää laskun vielä erikseen.

Helppoa kuin heinänteko. Ja aikaa tähän menee viikossa ehkä tunti.

Continue Reading

Voiko hedelmällisyyttä tukea ruokavaliolla?

Kaupallinen yhteistyö: PUR Hyvinvointikauppa

En edelleenkään ihan varmasti tiedä, haluanko lapsia. Tai olen aina ajatellut, että joskus. Olosuhteiden pitäisi kuitenkin ensin loksahtaa paikoilleen. Sitä odotellessa tahdon pitää mahdollisimman hyvää huolta itsestäni ja hedelmällisyydestäni, jotta voisin venyttää asiaa mahdollisimman pitkälle (tiedän toki, että taktiikallani voi käydä hassusti).

Tällä ajatuksella kysyin Pur Hyvinvointikaupan Hyvän Olon Hoitolassa toimivalta ravintoterapeutti Annamari Seilolalta, millainen ravinto hänen mielestään tukee hedelmällisyyttä.

Tiesin toki jo entuudestaan, että valitettavasti (ja odotettavasti) ei ole yhtä superruokaa tai -yrttiä, joka pelastaisi muuten heikot elintavat. Oikotietä onneen ei siis ole, vaan jos haluaa tukea hedelmällisyyttään, ensimmäinen asia on laittaa ruokavalion perusteet kuntoon.

Hedelmällisyys ei ole erillinen osa ihmisen terveyttä, joten terveyttä tukeva ruokavalio on hyväksi myös hedelmällisyydelle. Annamarikin suosittelee syömään kunnollista kotiruokaa ja valitsemaan mahdollisuuksien mukaan lähi- ja luomuruokaa. Niin välttyy turhilta lisä- ja torjunta-aineilta.

Tässä kohtaa kannattaakin muistaa, että ruokavalio on aina kokonaisuus, eikä mitään osaa siitä saa jättää huomiotta. Mikäli ei tiedä, syökö terveellisesti tai ruokavalio on ihan hunningolla, kannattaa varata aika ravintoneuvontaan tai ravitsemusterapeutille. Näistä ravitsemusterapeutti on Valviran vahvistama terveydenhuollon ammattinimike.

Itse uskon yleisiin ravitsemussuosituksiin ja syön melko pitkälle niiden mukaan lihaa ja maitotuotteita  lukuunottamatta. Syön siis paljon kasviksia, täysjyväviljaa, palkokasveja ja muita kasvisproteiineja, jonkin verran kalaa ja runsaasti hyviä rasvoja, kuten avokadoa, pähkinöitä, siemeniä sekä oliiviöljyä. Maidon ja kerman korvaan pääosin kauramaidolla ja -kermalla. Juustoilla herkuttelen. Lihaa en syö koskaan, eikä kananmunakaan yleensä kuulu ruokavaliooni.

Annamari korostaa, että kaikki eivät pysty syömään paljon täysjyväviljaa tai maitotuotteita, jälkimmäisiä en syö itsekään. Olen kuitenkin siitä onnekas, että minulla ei ole koskaan ollut ruokaan liittyviä yliherkkyyksiä, joten ruisleipä ja täysjyväpasta kuuluvat ruokavaliooni vastakin.

Ruokavalioasioissa kannattaa mielestäni yleensäkin kuunnella jossain määrin omaa oloaan. Jos jokin ruoka-aine ei sovi, sitä ei tarvitse väkisin syödä. Silloin pitää kuitenkin huolehtia, ettei jää paitsi mistään tärkeistä ravintoaineista.

Jotta keho voisi mahdollisimman hyvin, ruokavaliossa pitää tietenkin olla runsaasti kasviksia. Niissä on paljon kuitua, vitamiineja ja mineraaleja. Itse yritän syödä kasviksia, hedelmiä tai marjoja runsaasti joka aterialla.

Kuitua on paljon myös täysjyväviljassa, ja se on erityisen tärkeää suoliston mikrobeille, jotka rakastavat sitä. Jos ne eivät saa tarpeeksi kuitua, ne alkavat voida huonosti ja niiden määrä ja kirjo alkaa vähetä. Siitä taas voi seurata ongelmia koko keholle.

Annamari muistuttaa, että kuidun lisäksi suoliston mikrobit rakastavat fermentoituja elintarvikkeita: hapankaalia, kombuchaa, kookoskefiiriä ja tietenkin hapatettuja maitotuotteita.

Tässä voisin parantaa. En kauheasti käytä hapatettuja tuotteita, sillä en syö jugurttia kuin satunnaisesti, ja nuo eksoottisemmat vaihtoehdot eivät myöskään kuulu lautaselleni.

Raskautta suunnittelevan ja raskaana olevan kannattaa myös ehdottomasti varmistua, että saa tarpeeksi  B9-vitamiinia eli folaattia tai foolihappoa, joka on sen synteettinen muoto. B9-vitamiinin puute voi aiheuttaa sikiölle hermostoputken sulkeutumishäiriön. Folaatti on siis B9-vitamiinin luonnossa esiintyvä muoto, foolihappo saman vitamiinin synteettinen muoto.

Folaattia on esimerkiksi lehtivihreässä ja täysjyväviljassa. Hyvä foolihappolisä on esimerkiksi Wild Nutritionin Food-Grown Folic Acid, jossa vitamiini on luonnollisessa, hyvin imeytyvässä muodossa.

Seuraava tärkeä asia on  rasva. Elimistö tarvitsee hyvää rasvaa, jota on esimerkiksi oliiviöljyssä, siemenissä, pähkinöissä, avokadossa ja rasvaisessa kalassa.

Rasvojen joukosta erityistä huomiota kannattaa kiinnittää omega-3-rasvahappoihin. Annamari kertoo, että ne saattavat joidenkin tutkimusten mukaan lisätä hedelmällisyyttä. Varmasti ne ovat hyväksi aivoille, sydämelle ja veren rasva-arvoille.

Omega-3-rasvahappoja on esimerkiksi rasvaisessa kalassa, chiansiemenissä ja pellavansiemenissä. Siementen kohdalla kannattaa kuitenkin muistaa saantisuositukset, ja niitä kannattaa syödä vaihdellen (omatunto kolkuttaa tässä kohtaa, sillä itse syön chiasiemeniä lähes päivittäin ja muita siemeniä en juurikaan…). Evira ohjeistaa käyttämään siemeniä enintään kaksi ruokalusikallista päivässä.

Kasvisten, hiilihydraattien ja rasvan lisäksi keho tarvitsee proteiinia. Lihansyöjäksi ei kuitenkaan tarvitse ryhtyä (itse olen ollut lihattomalla ruokavaliolla parikymmentä vuotta ja sillä pysyn), vaan proteiinia saa esimerkiksi tofusta, palkokasveista, kvinoasta ja tattarista. Minä syön myös kalaa.

Kannattaa muistaa, että hedelmällisyys on kahden kauppa: huonot elintavat voivat heikentää myös miehen hedelmällisyyttä. Miehille Annamari suosittelee terveellisen ruokavalion lisäksi hyvää monivitamiinia, kuten Wild Nutritionin Fertility Man -lisää, sinkkiä, kalaöljyä, D-vitamiinia, aminohappo l-karnitiiinia sekä lipidoa buustaavaa macaa.

Hedelmällisyyttä voi yrittää tukea myös ravintolisillä:

Vitexin eli siveydenpuun luvataan stimuloivan lutenisoivan hormonin, follikelia stimuloivan hormonin ja keltarauhashormonin tuotantoa, tasoittavan prolaktiinin tuotantoa ja pidentävän luteaalisen vaiheen eli ovulaation ja seuraavien kuukautisten välisen ajan pituutta. Jos tämä vaihe on liian lyhyt, raskaaksi tulemisen mahdollisuus pienenee. A. Vogelin Hormone Balance on sataprosenttista siveydenpuuta. Annamarilla on hyviä kokemuksia siitä: se on auttanut kuukautiskierron säännöllistämisessä ja ovulaation ajankohdan arvioimisessa.

Omega-3-rasvahapot saattavat joidenkin tutkimusten mukaan parantaa hedelmällisyyttä. Varmasti ne tekevät hyvää sydämelle, aivoille ja veren rasva-arvoille. Annamari suosittelee Wiley’s Prenatal DHA -ravintolisää.

Foolihappo on tärkeä jo raskautta suunniteltaessa. Sitä saa Wild Nutritionin Food-Grown Folic Acid -ravintolisästä.

Ruusujuuri auttaa lievittämään stressiä, joka voi sekin olla raskaaksi tulemisen vihollinen. Annamarin suosikki on Living Nutritionin Rhodiola.

DIM eli diindolylmethane voi auttaa endometrioosin oireisiin. Sen luvataan tasapainottavan estrogeenitasoja. Sitä saa ravintolisien lisäksi parsa-, kukka- ja ruusukaalista.

Rauta-arvoista kannattaa myös pitää huolta joko syömällä rautapitoista ruokaa tai jos ravinnosta ei saa tarpeeksi rautaa, sitä voi napata myös purkista.

Hedelmöittymistä lupaa tukea myös Wild Nutritionin Food-Grown Fertility -lisä.

Juteltuani Annamarin kanssa, päättelen, että ruokavalioni on suurilta linjoiltaan oikein hyvällä mallilla. Jotain hapatettua siihen olisi hyvä lisätä ja siementen syömiseen kannattaa kiinnittää enemmän huomiota. Olen lähiaikoina ollut myös hieman stressaantunut kaikenlaisten kiireiden tähden, joten päätän alkaa jälleen syödä säännöllisesti ruusujuurta. Kokeilin sitä jo talvella pimeyden aiheuttamaa väsymystä karkottamaan, ja hyvin tuntui toimivan yhdessä muiden rohtojen kanssa.

Kuva minusta: Satu Nyström

Edit: 8.4. Muokattu kohtaa eli lisätty asiaa ravitsemusterapeutista:  kannattaa varata aika ravintoneuvontaan tai ravitsemusterapeutille. Näistä ravitsemusterapeutti on Valviran vahvistama terveydenhuollon ammattinimike.  

Continue Reading

Netflix-suositus Halloweeniin: pelottavin kauhusarja hetkeen

the-haunting-of-hill-house-otsikko-e1540106365700.jpg

Vanha talo, jossa on jotain pahasti vialla. Pahaa-aavistamaton perhe, joka muuttaa sinne. Päivällä kaikki on hyvin. Sitten laskeutuu yö.

The Haunting of Hill House on Netflixin uusi kauhusarja ja kliseisestä lähtöasetelmastaan huolimatta melkoisen pelottava sellainen – ja kaikkea muuta kuin yksinkertainen.

En katso kauhuleffoja, mutta jostain syystä seuraan tyytyväisenä kauhusarjoja. Jos siihen liittyy yliluonnollisia olentoja, oli kyse sitten hengistä, riivaajista, zombieista, vampyyreista, ihmissusista, noidista…olen luultavasti nähnyt sen. Kerroinhan, olen nörtti. (Tiedän myös, millä haltiankielisellä salasanalla Morian portti aukeaa, fyi). 

The Haunting of Hill Housea katsoakseen ei tosin tarvitse olla erityisen hyvällä mielikuvituksella varustettu ihminen. Sarja on karmiva. Se tapahtuu kahdessa ajassa: 1990-luvulla Hill Housessa ja nykyhetkessä ympäri Amerikan maata. Seitsenhenkinen perhe, jonka aika talossa päättyi tragediaan ja joka hajosi. Heistä toisia talo ei juuri koskettanut. Toiset se tuhosi. Mitä on jäljellä, millaiseksi elämä muodostuu, jos viettää lapsuutensa pahassa talossa? Ja onko kyse sittenkään vain talosta vai kulkeeko pahuus perheen mukana?

Annan yhden neuvon: älä katso tätä yksin. 

https://youtube.com/watch?v=G9OzG53VwIk

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Continue Reading

Hurraw!-voittajat

IMG_2069_2.JPG

Hei tyypit! Ihanaa tiistaita. Toivottavasti se tuntuu kauniilta ja hurmaavalta.

Hurraw!-arvonta sai hurjan määrän kommentteja. Luin niitä hymyssä suin: niin paljon kivoja asioita teille on tapahtunut ja niin moni asia teitä ilostuttaa. Niitä hyviä juttuja on aina välillä hyvä pysähtyä miettimään. Tekee hyvää kirjoittaa ne ylös.

Voittajat on myös nyt arvottu. He ovat tässä kommentteineen:

Empputiina

”Minua ilostuttaa, kun sain juuri tietää työsuhteeni muuttuvan pian vakituiseksi. Se kun on aika harvinaista alallani täällä asuinseudullani (siis etenkin nuorille naisille huoh). Samalla kun työ silti kuormittaa aika ajoin liikaa, odotan kevättä ja lisääntyvää auringonvaloa; aion ulkoilla paljon ja pitää itsestäni nyt entistä parempaa huolta eli myös hemmottelua nyt kun tulonlähde varmistuu pidemmäksi aikaa. 🙂 Ihanaa.”

annnakatariina

”Ihana kevät tuo intoa liikkumiseen ja terveenä pysymiseen. Sitä siis mie ajoin tehhä! Mennä pihalle, pomppia ja hyppiä auringonsäteiden saattelemana:)”

Renja

”Tällä hetkellä ilostuttaa aivan hurjasti se, että parin viikon päästä lennän pidennetyksi viikonlopuksi seikkailemaan Berliiniin!”

 

Hurjasti onnea voittajille! Lähettäisittekö minulle osoitteenne annavihervaarasta at gmail.com, niin saatte postia.

Pus!

Continue Reading

DIY: Korupaja

AdobePhotoshopExpress_2014_03_09_112516.jpg

AdobePhotoshopExpress_2014_03_09_112643.jpg

AdobePhotoshopExpress_2014_03_09_112802.jpg

AdobePhotoshopExpress_2014_03_09_112911.jpg

Meillä oli eilen Paperikaupan tytön, Jennin, kanssa korupaja. Vol 1. Olisimme nimittäin askarrelleet vaikka millaisen kasan koruja, mutta materiaalit loppuivat, yksi ihana nainen odotti meitä Talossa ja viinipullokin kummasti tyhjeni. Jatkoa siis seuraa.

Minusta askartelu on vallan ihanaa, välillä. Siis silloin, kun minulla on seuraa, joku potkii minut liikkeelle ja tarjoaa punkkua ja keksejä, juustoa sekä itse tehtyä viikunahilloketta. Sitten kun pääsen vauhtiin ja saan omin käsin aikaan jotain kivaa ja kaunista, tunne on suloinen. Olen vähän sitä mieltä, että jokaisen pitäisi joskus nähdä konkreettisesti omien käsiensä jälki. Sillä niin kliseistä kuin se onkin, itse tekeminen on aika ihanaa tässä materian ja kertakäyttökulutuksen täyteisessä maailmassa. 

Nämä korut syntyivät vanhoista nahanpaloista ja muttereista. Peruskorutarvikkeet haimme Sinellistä. 

Ohjeet:

Kolmiokorvikset: Paperikaupan tyttö.

Sulkakorvikset: ideoitu Jennin kaulakorun pohjalta.

Mutterirannekoru: Pinterest

Hapsuriipus: Ohje ilmestynee lähiaikoina Jennin blogiin samoin kuin tarkka ohje mutterikoruunkin.

Continue Reading

Se pipopostaus

kuva-3.JPG

Hei ihanat, tässä nyt se lupaamani pipopostaus. Kerroinkin jo, että sain loistoidean neuloa suuren osan joululahjoista. Tavallaan ihan kiva ajatus, mutta siinä vaiheessa kun olin neulonut putkeen kolme samanlaista pipoa, puikot olivat vaarassa lentää roskikseen. Neulomiseenkin voi näköjään kyllästyä, vaikken pahimmassa puikkohuumassa olisi moista uskonut.

Ihan kivoja niistä pipoista silti tuli: 

AdobePhotoshopExpress_2013_11_28_155608.jpg

Neuloin pipot pyöröpuikoilla. Loin parittoman määrän silmukoita (71-75, pään koosta riippuen) ja neuloin suljettuna neuleena helmineuletta, eli joka toinen oikein, joka toinen nurin, kunnes pipo oli sopivan kokoinen. Kaksi viimeistä kerrosta neuloin aina kaksi silmukkaa oikein yhteen ja lopuksi katkaisin langan ja vedin sen loppujen silmukoiden läpi.

Piposta voi tehdä joko perusmallisen tai takaa lörpöttävän neulomalla sen vähän liian pitkäksi. Minulla oli käytössä vitosen puikot ja lanka on 7 Veljestä.

PS Instagram-seuraajille tiedoksi, että lisää pipo-ohjeita on tulossa.

Enää viisi päivää lomaan! Jippii!

Continue Reading

Hei, se on panta!

AdobePhotoshopExpress_2013_11_14_163715.jpgTaas vähän puikkojuttuja, tällä kertaa ehkä maailman helpoin ja nopein panta. Tiedättekö ne päivät, kun pipo on liikaa, mutta korvia silti paleltaa? Silloin tätä tarvitaan.

Neuloin pannan 7 Veljestä -langasta vitosen pyöröpuikoilla kahdessa tunnissa telkkaria katsoessani. Ilman telkkaria se olisi valmistunut varmasti vielä nopeammin.

Pannassa on 71 silmukkaa ja neuloin helmineulosta, eli vuorotellen oikein, vuorotellen nurin koko matkan. Silmukoiden määrä riippuu tietenkin päästä, mutta kannattaa luoda pariton luku, niin ei tarvitse pohtia kerroksen vaihtumista.

Ja tältä se sitten näyttää:

IMG_3876.JPG

Hei, aika ihanaa! Nyt on jo torstai ja sitten viikonloppu. Jippii! Onko teillä suunnitelmia?

Kivaa iltaa!

 

Continue Reading

Kranssi puolukanvarvuista ja kävyistä

kranssikollaasi2.jpg

Huomenta murmelit!

Tein viikonloppuna ovikranssin puolukanvarvuista ja kävyistä. Tämä kranssi on tosi helppo ja nopea tehdä, tarvitset vain puolikkaan ämpärillisen puolukanvarpuja, kymmenisen käpyä, puutarhassa käytettävää vihreää rautalankaa ja sakset.

1. Sido ensin varvut rautalangalla nipuiksi ja tee sitten suurimmasta osasta nippuja ympyrä sitomalla ne kiinni toisiinsa langalla. Jätä muutama nippu yli.

2. Kun ympyrä on valmis, sido loput niput siihen kiinni niin, että ympyrän sidoskohdat jäävät piiloon. 

3. Sido sen jälkeen kävyt kiinni kranssiin niin, että lanka kulkee kranssia vasten jäävien väkästen läpi. Näin lanka ei jää näkyviin.

4. Tee lopuksi langasta ripustuslenkki.

Aurinkoa ja kivoja askartelutuokioita!

Continue Reading