Kun täyttää pyöreitä, tarvitaan jotain erityistä – eli tunnelmallinen hyvinvointiviikonloppu Saimaalla

Täytin viime perjantaina pyöreitä ja valehtelisin, jos väittäisin, että suhtauduin asiaan täysin tyynesti. Juu, en. Sen sijaan ilmoitin hyvissä ajoin poikaystävälle, että olen tästä hieman kriisissä, en aio pitää juhlia, mutta jotain kivaa tahtoisin kuitenkin tehdä – ja olisi vallan mukavaa, jos hän järjestäisi sen kivan, mieluiten yllätyksenä.

No, sitä saa, mitä tilaa. Koira lähti torstaina hoitoon ja sain ohjeeksi pakata mukaan vähän kaikkea: mekon, makuupussin, riippumaton, treenikamat, bikinit, ulkoiluvaatteet…enemmän on enemmän ja sitä rataa.

Makuupussista huolestuneena päätin, etten odota liikoja, ettei tule pettymystä. Arvelin näet, että saatan päätyä kukkamekossani yöksi riippumattoon.

Lähdimme matkaan puolen päivän maissa Espoosta ja edessä oli kuulemma ”tuntien ajomatka”. Lahti vilahti ohi, sitten Vierumäki, Mäntyharju, Mikkeli. Yritin välillä tutkailla Google Mapsista, mihin olisimme mahdollisesti matkalla, mutta en tullut hullua hurskaammaksi. Kuski vain totesi ärsyttävästi: ”Et voi sitä tuolta keksiä” ja takavarikoi sitten puhelimenkin varmuuden vuoksi samalla, kun kuunteli ajo-ohjeita kuulokkeilla, jotten saisi pienintäkään vihjettä.

Kolmen ja puolen tunnin kuluttua määränpää sitten vihdoin selvisi. (Tähän mennessä olin jo käyttänyt kaiken suostuttelutaitoni ja kysellyt melko monta kertaa: milloin ollaan perillä?)

Vuoristomaja keskellä Savoa

Ja ei, en olisi voinut sitä keksiä. Keskellä ei mitään, Saimaan rannalla (tiedättehän sen mainosbiisin, ”kaikki on Saimaan rannalla”…hoilasin sitä mielessäni koko viikonlopun) sijaitsee nimittäin Hotel & Spa Resort Järvisydän, josta en ollut koskaan kuullutkaan. Ja sinne me siis olimme matkalla.

Tänne sitten päädyimme: Hotel & Spa Resort Järvisydämeen, joka sijaitsee Rantasalmella Saimaan rannalla.

Haikailin jo kesällä Saimaalle. Etelä-Suomi, saaristo ja Lappi ovat tulleet tutuiksi, mutta sisämaassa en ole kauheasti lapsuuden jälkeen käynyt. Tuli mieleen, että voisi olla aika. Nyt sitten pääsin sinne – ja hihkuin riemusta, kun en päätynytkään yöksi riippumattoon.

Järvisydän oli melkoinen kompleksi, mutta hyvin suunniteltu ja esteettisesti rakennettu. Päärakennus ja hotelli ovat harmaata kiveä ja tunnelma on jotenkin epäsuomalainen. Tuli mieleen Alpit tai ehkä vuoristomaja Jenkeissä: kalliota, kattoparruja, takkatulia, valtavasti kynttilöitä…

Majoittua olisi voinut myös tällaisissa pienissä mutterin mallisissa mökeissä, joissa oli maisemaikkuna.

Me yövyimme hotellissa, mutta majoittua olisi voinut myös erilaisissa huviloissa, maisema- ja kotasviiteissä tai asuntoveneessä. Vierasvenesatama löytyy myös, jos on matkalla omalla botskilla. Asuntoautoja oli niitäkin rivi parkissa.

Tykkäsin tästä vuoristomajahenkisestä sisustuksesta.

Hotelli oli kuitenkin meille oikein passeli valinta. Huone oli tunnelmallinen, kaunis ja toimiva. Oli ihana vetäytyä sinne lukemaan kirjaa aktiviteettien lomassa ja illalla päivän päätteeksi.

Viinejä historianörtille

Saavuimme perille neljän maissa iltapäivällä ja kyselin heti saapuessamme, olisiko nyt kuohuvan vuoro? Synttärit ja kaikkea. Mutta ei kuulemma ollut.

Höyrylaiva Puijo illan laskeuduttua.

Syy selvisi tunnin päästä: ensimmäinen ohjelmanumero on viininmaistelu. (Ilmeisesti se on parasta suorittaa suunnilleen selvin päin, ei kuoharipäissään.)

Saimme maistaa kolmea Heinävedellä sijaitsevan Valamon luostarin viiniä (alkuperäinen Valamohan sijaitsee Laatokalla, mutta se jäi sotien seurauksena rajan taakse, ja Heinävedelle perustettiin uusi luostari, terkuin historianörtti). Tykkäsin erityisesti punaisesta jälkiruokaviinistä ja olisin mielelläni ostanut sitä kotiinkin, mutta silloin olisi pitänyt ajaa vielä pari tuntia Heinävedelle.

Illallisella Puijossa. Mogasimme varauksen ja saavuimme perille kattausten välissä, joten saimme syödä keskenämme. (Näytän vähän masentuneelta, mutta oikeasti olen soikeana onnesta.)

Illallisen nautimme ensimmäisenä iltana päärakennuksessa, missä oli tarjolla kolmen ruokalajia, ja toisena päivänä vanhassa, Saimaalla seilanneessa höyrylaivassa, kalaravintola Puijossa. Puijon vieressä on myös kalankasvatusallas, josta osa eväkkäistä päätyy pöytään.

Poikaystävä ei voi syödä gluteenia, ja gluteenittoman ruokavalion noudattaminen oli helppoa. Suurin osa ruoasta oli valmiiksi gluteenitonta. Aamiaisellakin oli gluteenitonta leipää.

Puijon sisustus toi mieleen 1920-luvun, jolloin se oli jo liikenteessä.

Sanon nyt vielä kerran tunnelma, ja sitten en enää kertaakaan. Se jäi nimittäin ruoan jälkeen myös illallisista eniten mieleen. Takkatuli ja kynttilät ensimmäisenä iltana, Puijon vanhemmista ajoista muistuttava punainen sisustus ja 1920-luvun fiiliksiin vievä musiikki toisena.

Parasta kaikesta: fatbikella hurjastelu

Järvisydän on aktiviteettikeskus, tekeminen ei siis lopu kesken. Tarjolla oli vaikka mitä veneretkistä melontaan ja sähkoavusteiseen fatbike-pyöräilyyn, mikä meillä oli ohjelmassa.

En ollut koskaan ennen ajanut fatbikella saati sitten sähköavusteisella sellaisella. Ensimmäiset kymmenen minuuttia tuntuivatkin hieman hurjilta, ennen kuin tulimme kulkupelini kanssa sinuiksi, ja aloin muistaa, mistä vivusta ja napista tapahtuu mitäkin (sitä ennen onnistuin kääntämään sähkön pois ja manuaalisen vaihteen silmään tiukassa ylämäessä ja talutushommiksi meni).

Fatbikella hurjastelu: ihan parasta. Kävi treenistä, vaikka oli sähkö apuna, koska mäet olivat niin kovia.

Kun sitten sain pyörän kesytettyä, loppu olikin ihan mahtavaa! Paikalliset pyöräilymaastot ovat erittäin mäkiset niin ylös kuin alaskin. Ilman sähköä mäistä ei olisi voinut selvitä, mutta sähkön kanssa niitä oli hauska huristella. Alamäet vähän jännittivät aluksi, mutta niistäkin selvittiin.

Ajattelin alkuun, että sähköpyöräily ei ole mitään liikuntaa. Mutta nyt olen toista mieltä. Pari tuntia tuossa maastossa kyllä tuntui seuraavana päivänä reisissä ja käsissä (koska olin puristanut tankoa niin kovaa, luulen).

Yksi syy sähköpyöräilyyn oli myös se, että olemme vähän miettineet sähköpyörän hommaamista. Nyt Espoossa asuessa matka tavallisella pyörällä on aika pitkä vähän joka paikkaan, mutta sähkön avulla keskustaankin voisi polkaista mukavasti. (Ajattelen pyörää enemmän kulkupelinä kuin urheiluvälineenä, enkä halua saapua perille hikisenä). Se olisi myös huomattavasti ekologisempi vaihtoehto autolle – ja paljon julkisia kiehtovampi tapa matkustaa.

Jos pyöräily ei innosta, Järvisydämen maisemissa voi myös kävellä. Me teimme viikonlopun aikana pari kunnon kävelylenkkiä. Jopa poikkis, jonka mielestä kävely on lähinnä palauttavaa liikuntaa, myönsi, että nämä lenkit kävivät treenistä. Mäet olivat siis aika kovia.

Järvisydämessä on myös kylpylä, ja kaiken liikunnan jälkeen teki hyvää mennä sinne pariksi tunniksi rentoutumaan. Sisällä oli pari allasta ja ulkona samoin, ja saunoja oli vaikka muille jakaa. Testasimme infrapunasaunan, näköalasaunan, pari tavallista ja höyrysaunan.

En ole mikään kova saunoja ja tykkään lempeistä löylyistä. Poikaystävä vähän valitteli, että osa saunoista oli liian viileitä – omasta mielestäni ne olivat juuri sopivia.

Matkalla Puijosta hotellille auringon laskeuduttua. Melkein voisi kuvitella olevansa jossain paljon kauempana.

Tämä viikonloppu muistutti taas siitä, miten tärkeää on katkaista arkea välillä, tehdä jotain erilaista, vaihtaa maisemaa. On niin helppo vain elää päivästä toiseen, tehdä töitä, suorittaa. Mutta silloin päivät ja viikot saattavat kadota hirveää vauhtia, eikä käteen jää oikein mitään paitsi rahaa. Tällaiset reissut sen sijaan muistaa ja mukaan saa voimaa ja inspiraatiota, jotta jaksaa taas naputtaa läppäriä – ja suunnitella uutta seikkailua.

Lue myös:

Purjehtimisen plussat ja miinukset

Purjehtimassa koirien kanssa

14 syytä lähteä luontoretkelle

Jooga- ja surffiloma Kanarialla

Seuraa:

Bloglovinissa

Instagramissa

Continue Reading